Jeesuksessa me kelpaamme aina

Apostoli Johannes kirjoittaa: "Jumala on valkeus... hänessä ei ole mitään pimeyttä" 1.Joh. 1:5.

Mitä lähemmäksi sielu tulee Jumalan valkeutta, sitä selvemmin sielu näkee oman pimeytensä. Jumala myös työntää aina pois tunnettavan armon, koska oikea usko kestää tälläiset koetukset.

Koetuksissa sielu tuntee itsensä kuivaksi, kuolleeksi, kylmäksi ja heikoksi. Sielussa syntyy kelvottomuuden tunne, heikkouden tunne, hengellisen halvaantumisen tunne ja pelon tunne. Emme voi uskoa mihinkään muuhun kuin siihen, että me olemme luopuneet Jumalasta ja Jumala on meidät hylännyt.

Minkälainen kilvoitus se onkaan! Kuinka mahdotonta silloin on uskoa, kuinka mahdotonta silloin on nähdä vanhurskaus keskellä syntiä! Kuinka mahdotonta on hengellisen kuoleman keskellä nähdä Elämä. Kuinka mahdotonta on Jumalan rakkaus keskellä hylättynä olemisen tunnetta!

Jotta voisimme tässä pimeydessä oikein kilvoitella, meidän tulee sulkea hengelliset silmämme kaikelta siltä, mitä mitä me tunnemme ja katsoa ainoastaan Jumalan sanaan.

Oikealle uskolle on ominaista, ettei se tunnustaa vanhurskautemme olevan loppu. Oikealle uskolle on ominaista, että se tajuaa, että Jumala ei tuomitse meitä meidän vanhurskautemme tai sen puutteen mukaan vaan Jumala katsoo vain siihen, mitä hänen Poikansa on tehnyt. Tässä Jumalan Pojan työssä me kelpaamme Jumalalle aina.

Ote C.O.Roseniuksen kirjoituksesta