Laupias samarialainen.
Luuk. 10:30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
10:31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
10:32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
10:33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
10:34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
10:35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.'
Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon. Jerusalemista on Jerikoon kolmisenkymmentä km. Tie oli hyvin vaarallinen, koska siellä vaani rosvojoukot suurten kivien tai pensaiden takana.. Tie kulki alaspäin. Se ei kulje ylöspäin, vaan alaspäin itsekkyyden, vihan ja raakuuden tietä. Siellä lyödään, haavoitetaan, tapetaan ja varastetaan. Tämä mies, Raamattu ei kerro, millä asialla hän oli ja mihin pyrki. Ehkä tie oli lyhin mahdollinen ja hänellä oli kiire.
Niin siinä sitten kävi, ryövärit yllättivät, riisuivat miehen alasti, löivät verille ja jättivät puolikuolleena tiepuoleen makaamaan. Mies tuskaisena valitti ja aikaa kului. Toivokin alkoi sammua. Sitten hän näki papin tulevan tietä pitkin. Mies huusi apua, mutta pappi meni ohi. Kummallista, pappien kuuluisi edustaa armoa ja avunantoa. Pettymys oli suuri. Olikohan pappi vain leipäpappi, jolle oma nahka oli tärkein, ettei vain itse joutuisi rosvojen käsiin. Ehkä hän pelkäsi saastuvansa, jos koskisi haavoittuneeseen. Hänellä ei ollut lähimmäisen rakkautta.
Haavoittuneelta mieheltä katosi toivo, kunnes se jälleen syttyi. Tieltä kuului askelia. Sieltä tuli leeviläinen. Leeviläinenkin kuuluu pappis-sukuun. Heidän joukostaan valittiin pappi. Haavoitettu mies huusi jälleen apua, tosin heikosti. Voimat olivat vähissä, mutta leeviläinenkin meni ohi. Mikä pettymys se olikaan haavoitetulle miehelle. Pitääkö hänen kuolla tiepuoleen. En tiedä oliko hänellä perhettä ja odottiko perhe häntä kotiin.? Mitä leeviläisen ajatuksissa oli mennessään ohi? Leeviläinen edustaa käytännöllistä jumalisuutta, jolle teot ovat tärkeitä, kuitenkin lähimmäinen jää sivuun. Hän tekee paljon Jumalan valtakunnan työtä, mutta lähimmäisen tuskaa hän ei osaa käsitellä. Nyt haavoitetun miehen toivo katosi kokonaan. Jonkun ajan kuluttua kuului taas askeleita. Haavoitettu ei jaksanut enää huutaa apua. Sieltä tuli samarialainen. Juutalaiset vihasivat samarialaisia. He eivät saaneet puhuakaan heidän kanssaan. Haavoitettu mies oli toivoton, tältä ei ainakaan apua heruisi.
Mitä kummaa, samarialainen pysähtyi aasinsa kanssa. Tuli tarkastamaan miestä tiepuolessa. Kun näki miehen olevan vielä hengissä, hoiti häntä siinä, vuodatti haavoihin öljyä ja viiniä. Viini puhdisti haavat ja öljy lievitti kipuja. Nosti haavoitetun aasinsa selkään ja vei hänet majataloon ja vielä maksoi etukäteen, mitä hoito maksaisi. Lupasi palatessaan maksaa loput.
Laupias samarialainen jätti lopun hoidon majatalon asukkaille. Näin Jeesuskin tekee. Hän ei jätä omiaan työttömiksi. Näin Jeesus teki Lasaruksen kohdallakin sanoen opetuslapsilleen: ”Päästäkää hänet siteistä.”
Näitä tällaisia haavoitettuja on tänä päivänä paljon. Mitä me teemme? Menemmekö ohi vai jäämmekö vierelle. Jos emme osaa tehdä mitään, voimme ainakin kuunnella. Kuunteleminen on hyvin tärkeä asia. Siinä toisen kärsimykset puolittuvat. Pyydetään Jumalalta kuulevia korvia ja armahtavaa sydäntä. Pyydetään myös pisara Jumalan rakkautta, se tekee ihmeitä haavoitettujen sydämille.