SOVINTOUHRI
Mikä rakkaus uhrissa Jumalan,
kun antoi hän Poikansa ainoan.
Suurta uhria Isän ei käsittää voi,
sen armosta meille hän lahjaksi soi.

Mua pese ja puhdista veressä sun.
Sä näet mun sieluni ahdistetun.
Taas itseni eteesi tällaisna tuon.
Sä avaathan mulle sun veresi vuon.

Ain johda mua, Herrani, teillä maan,
ett’ aina sun tahdossas kulkea saan.
Suo, että sun Henkesi valtaisi mun,
ett’ kunnian saisi vain nimesi sun.

Syömmein kiittäös lahjasta taivahan,
kun antoi hän uhrin meill’ puhtahan.
Syty, syömmeni, Hengestä Jumalan,
juo virrasta armon uudistavan.

On rakkautes suuri ja mittaamaton.
Se taivainen lahja on verraton.
Oi enkö mä kiittäisi Jeesusta ain,
kun armosta kaiken mä anteeksi sain.
Helvi Koskela