1302415890_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Riisutun matkassa on usko loistavimmillaan


Näissä sanoissa kuuluu kuin Niilo Tuomenoksan äänen kaiku. En tiedä varmasti. Olipahan kuka tahansa, kauniisti on osannut sanoa.

Riisutun ihmisen askel on arka ja hiljainen. Hänen kanssaan on turvallista, jopa suloista tehdä matkaa. Jumalan riisuman ihmisen käsi lepää Riisujan vahvassa kädessä. Jumalan rauha vyöttää vaeltajan. Suuret kovat ja vaativat sanat eivät kuulu tähän maisemaan. Siinä matkaseurassa koemme todeksi vanhojen pyhien sanan: "Lujalla uskolla on hiljainen ääni."

Kun Jumala riisuu, hän myös pukee. Pyhyyden, nöyryyden, laupeuden ja hiljaisuuden vanhurskauden valkea vaate lasketaan riisutun ylle. "Elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." Nuppunsa on avannut sanan kukka: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." Näissä riisumistuulissa, elämän koillismyrskyissä alkaa hänen kuvansa vähitellen saada muotoa meissä. Suuren taitajan käsi tekee työtä. Eikä hän jätä kesken kättensä työtä. "Ah, kun mä kerran saan herätä kuvanansa ja kirkastetuin silmin nähdä Jumalan!"

Sydämeni, jaksa olla hiljaa. Taideteos valmistuu.

Hilja Aaltonen