Herra, sinä ajat minun asiani. Valitusvirret 3:58.

Huomaa, miten varmasti profeetta puhuu. Hän ei sano: "Toivon, uskoisin, arvelen, että Jumala ajaa minun asiaani." Ei, vaan hän puhuu kuin päivänselvästä asiasta. Samoin meidänkin on karistettava kaikki epäilykset ja pelot. Karkottakaamme epäilyksen ja arvailujen karkea ääni ja rukoilkaamme luottamuksen kirkkaalla ja sointuvalla äänellä: "Herra, sinä ajat minun asiaani."

Huomaatko, miten kiitolliseen sävyyn profeetta puhuu antaen kaiken kunnian yksin Jumalalle? Hän ei puhu mitään asiastaan eikä selittele sitä. Hän ei ota lunastuksestaan mitään ansiota itselleen. Ei, vaan: "Sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut." Meidän tulee aina viljellä kiitollista mieltä. Kun Jumala auttaa meitä, meidän tulee virittää kiitoslaulu. Maan tulisi olla temppeli, jossa soivat Jumalan pyhien kiitosvirret, ja joka päivä meidän tulisi suitsuttaa tuoksuvaa kiitosuhriamme.

Miten riemullisesti Jeremia kirjoittaakaan  Herran armosta! Hän on ollut syvässä kuilussa - häntähän pidetään "itkevänä profeettana" - mutta Valitusvirsien kirjassa hän laulaa voitonlaulua. Se on kirkas kuin rumpuaan helistävän Mirjamin laulu tai voittoaan juhlivan Deboran riemu.

Jumalan lapsi, pyri elävään kokemukseen Herran armosta. Kun sen löydät, puhu siitä varmoin sanoin, laula kiitostasi ja huuda ilosta.

C.H. Spurgeon