Savea pala
Mestari.
Kädessä Sinun olen vain
savea pala.
Kuollutta maata
joka vuottelee hiljaa
- etkö taas muovata ala.
Vai joko niin pilalle mennyt on minussa aine
ettei siitä syntyä voisi?
Hukkaan käytetty aika se oisi
ja perin työläs touhu ja paine.
Näin ehkä puntaroit.
Valaja,
kuitenkin pyydän:
Vieläkö kerran ottaisit pöydälles?
Ehkä jo siinä osaisin
paremmin olla.
Taipua, pehmetä hiljaa käsissäs.
Viipyä kauan, jos tahdot, pöydälles.
Saisin vihdoinkin astiaksesi tulla.
Tiedän sen, Mestari,
ei minussa ainesta paljoon.
En pyri käsissäs
jaloksi astiaks päästä,
mutta jos voit vaikka ruukunpalasen tehdä,
työssäsi ethän moukariniskuja säästä.
Voisihan silläkin huulille janoovan
astian puutteessa
tarjota pisaran.
Anni Korpela
Kommentit