1309362923_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Savea pala


Mestari.

Kädessä Sinun olen vain

savea pala.

Kuollutta maata

joka vuottelee hiljaa

- etkö taas muovata ala.

Vai joko niin pilalle mennyt on minussa aine

ettei siitä syntyä voisi?

Hukkaan käytetty aika se oisi

ja perin työläs touhu ja paine.

Näin ehkä puntaroit.

Valaja,

kuitenkin pyydän:

Vieläkö kerran ottaisit pöydälles?

Ehkä jo siinä osaisin

paremmin olla.

Taipua, pehmetä hiljaa käsissäs.

Viipyä kauan, jos tahdot, pöydälles.

Saisin vihdoinkin astiaksesi tulla.


Tiedän sen, Mestari,

ei minussa ainesta paljoon.

En pyri käsissäs

jaloksi astiaks päästä,

mutta jos voit vaikka ruukunpalasen tehdä,

työssäsi ethän moukariniskuja säästä.

Voisihan silläkin huulille janoovan

astian puutteessa

tarjota pisaran.

Anni Korpela