Aabraham

Mesopotamiassa oli paikka nimeltään Kaldean Uur. Siellä palveltiin epäjumalia. Abram asui siellä sukunsa kanssa. Abram oli epäjumalan palvelija, kun Jumala kutsui hänet. 

Kun Jumala ilmestyi Aabramille, ei ollut Tooraa ei Raamattua. Silloin oli omantunnon aika. Omatunto saneli ihmiselle, mikä on oikein, mikä väärin. Omassa tunnossa tuntuu paha olo, kun on tehnyt väärin. Häpeä ja tuska ovat sen seuralaisia. Ihmisellä, jolla on paha olo sisimmässään, ei ole rauhaa sydämessään. Hyvä omatunto taas suo sisäistä rauhaa. Jumala tuomitsi silloin sen mukaan, mitä ihminen oli tietänyt. Nyt tänä päivänä, kun meillä on Raamattu, ja luemme sitä, omatunto rakentuu Raamatun perustukselle. Raamatun Sana on NIIN ja AAMEN. Omatunto voidaan myös ohjata väärin. Jumala armahtakoon meitä siitä.

Niinkuin kuulimme, Jumala kutsui Abramia jo Mesopotamiassa Kaldean Uurissa. Tuo kutsu oli selvä ja sen tarkoituksena oli vaikuttaa Abramin sydämeen ja omatuntoon. He lähtivät ja jäivät Harraniin asumaan. Jumala ei tarkoittanut, että Abram jäisi Harraniin. Luonnolliset siteet estivät Abramia seuraamasta Jumalan kutsua.

Kunnes sitten Abramin isä kuoli Harranissa. Kuolema katkaisi luonnolliset siteet, jotka liittivät Abramin hänen isäänsä.

Sitten Jumala ilmestyi uudelleen. Nyt ei mikään estänyt häntä seuraamasta Jumalan kutsua. Jumalan kutsu on henkilökohtainen. Jokainen joutuu kutsun eteen, tahtooko lähteä seuraamaan Herraa vai ei. Jos ei tahdo, itse on vastuussa, mitä siitä seuraa. Siitä ei voi Jumalaa syyttää.

 Kirkkauden Jumala kutsui Pyhällä kutsumuksella Abramia. Abram tunnusteli ja maisteli tuota Sanaa. Siinä oli jotain erikoista, niinkuin aina Jumalan Sanassa. Siinä oli ELÄMÄÄ.

Tarkastakaamme, mitä Jumala sanoi:”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista, siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.” Tämä on ehto, mitä sitten seuraa. Siunaukset seuraavat sen jälkeen, kun täyttää tuon ehdon, lähde maastasi.

7 Jumalan siunauksen osaa:

1. Abramista on syntyvä suuri kansa.

2. Abram on saava henkilökohtaisen siunauksen, sekä aineellisen että hengellisen.

3. Abramin nimestä on tuleva suuri.

4. Abram on itse oleva siunaukseksi.

5. Abramia siunaavat saavat itse siunauksen osakseen.

6. Abramia kiroavat joutuvat itse kirotuiksi.

7. Kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi Abramissa.

Abram säilytti tuon Jumalan Sanan sydämeensä. Siitä tuli hänelle rakas ja hän antoi sille korkean arvon. Omatunto Abramin sydämessä sanoi:” TOTTELE ja LÄHDE.” Ei se ollut helppoa lihalle ja verelle, mutta Abram oli kuuliainen Jumalan Sanalle. Otti mukaansa vaimonsa ja veljensä pojan Lootin, joka oli jäänyt isättömäksi, sekä kaiken omaisuutensa. Lähti tietämättä minne ja mihin.

 Kun Jeesus kutsui Pietaria ja muita miehiä, jotka olivat kalastajia ja koulunkäymättömiä :” TULE ja SEURAA MINUA. Eivät nämä opetuslapset tienneet minne ja mihin heidän tiensä tulisi menemään. Eivät he myöskään tienneet, että he ovat niin kuuluisia, että me tänä päivänä luemme ja tiedämme heistä. Sama Saulus Tarsolainen. Ei tiennyt Paavali, kuinka siunattu hänen elämänsä tulisi olemaan Kristuksen kärsimysten kautta. Kuinka hän opettaa Pyhän Hengen kautta tuntemaan Kristusta..Me tänä päivänä saamme oppia siitä. Ei tiennyt Abram , kuinka mielenkiintoinen, kuinka värikäs, kuinka kauaskantoinen hänen elämänsä tulisi olemaan Jumalan yhteydessä. Niin kauas kantoinen, että se koskettaa meitäkin tänä päivänä, jotka uskomme Jeesukseen.

Kun Jumala vetää ihmistä luoksensa, Hän kysyy:” TAHDOTKO ANTAA ELÄMÄSI MINULLE.” Kun vastaamme myöntävästi, Hän uudestisynnyttää ja antaa voiman tulla Jumalan lapseksi.     Sen seurauksena maailma ja kaikki mikä maailmassa on menettää merkityksensä. Haluaa olla Jumalalle mieliksi. Hänen elämänsä kuuluu Herralle.Tämä ei ole mahdollista meidän luonnolliselle ihmiselle, vaan Jumala antaa uuden luonnon, joka iloitsee Jumalasta itsestään.

Kulkiessaan Abram mutusteli tuota lupausta Hän kulki seurueensa kanssa ja tulivat Kanaanin maahan, aina Siikemin paikkakunnalle, Mamren tammelle asti.