Ahdistuneen avuksi huuto. Psalmit ovat kuninkaallinen ruokapöytä, jossa on kaikenlaiseen elämän tilanteeseen juuri sopiva kattaus.

Psalmi 143.

Tämä Psalmi on hädässä olevan avuksi huuto. Silloin kun uskova on hädässä ja vihollinen kiusaa, on hyvä katsoa menneisyyteen, siihen, kuinka Herra on ollut uskollinen ja auttanut. Ei katsota niitä lankeemuksia, koska ne ovat anteeksi annetut ja niitä ei ole enää.

Herran teot ovat kuin hunajaa tämän päivän ahdistuksissamme. Niitä on hyvä muistella. Silloinkin ja silloinkin Herra auttoi. Se luo uskoa siihen tilanteeseen, missä ollaan parhaillaan.

Kuitenkin uskova on vain ihminen. Ei aina pääse hädän voittajaksi. Tässä psalmin tekijä sanoo jae 6: Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niin kuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua.

 Minulle soitti eräs ahdistunut sisar kaukaa. Hän kertoi, että on liian paljon vaikeita asioita. Hän ei jaksa enää. Hän jättää tämän uskon. Ei tästä tule mitään. Olin sisäisesti hädissäni, ja levitin käteni Herran eteen, hiljaa sisälläni rukoillen: Herra en osaa, tule sinä tähän mukaan. Sanoin vain: mitä jos rukoillaan ja me aloimme rukoilemaan. Muutaman päivän kuluttua sisar soitti iloisena, Herra on auttanut. Kiitos Jumalalle.

Ahdistuksessa ollessa on jano Herran puoleen, halajaa vain Herran läsnäoloa ja kosketusta. Vain se tyydyttää sisäisen maailman. Jos vain saisi tuntea Jumalansa läsnäolon, Ahdistuksessa ei olisi niin paha olla.

Vastaa minulle pian Herra, minun henkeni nääntyy. Minä en jaksa enää. Älä peitä minulta kasvojasi. Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä suruni tekee minut kuuroksi. Todellakin, ahdistus ja suru tekee kuuroksi, ei näe ahdistuksen keskellä muiden taisteluja ja tuskia. Me uskovat ollaan niin raadollisia, me tarvitsemme usein Jumalan väkevää kättä avuksemme.

Tähän loppuun tuo ihana 10 jae. Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun Hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.

Olkoon tämä meidän jokaisen rukous.