1335586301_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


 

PSALMI 130: 1,2. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra Herra kuule minun ääneni. Tarkatkoon sinun korvasi minun rukousteni ääntä.


Syvyydestä minä huudan sinua Herra. Meistä varmaan jokainen on joskus ollut syvyydessä, jossakin pahassa kuopassa tai vaikka kaivossa, josta ei omin voimin pääse pois. On kuin kaikki kaatuisi päälle. Apua ei löydy mistään. Sydämessä on vain yksi huuto: ”Herra, auta minua.” Joskus tuntuu, että Herra odottaa juuri tuota huutoa: ”Herra, auta minua.”


Elämän syvimmät laaksot tekevät kuitenkin joskus ihmeitä sydämessä. Miksi meidän pitää joutua ahdinkotilaan, josta emme omin avuin pääse pois. Syitä on varmaan monia. Ehkä olemme loitontuneet kauemmas Jumalasta kuin pystymme itse käsittämäänkään. Jumala näkee sydämeen. Hän näkee tuon loitontumisen.


Monta kertaa vaikeudet ovat ”outoon asuun puettuja siunauksia”. Niiden keskellä saat oppia tuntemaan Jumalan, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Jaakobin 4:5 sanoo: Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?


Hän sallii elämäämme vaikeita umpikujia, mennäksemme itseemme ja opettaakseen meille, että Hän on Jumala. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän kasvattaa meistä riippuvaisia Hänestä. Mitä enemmän tarvitset Häntä, sitä enemmän tuotat iloa Jumalallesi. Hän haluaa olla Jumala elämässäsi.


Joskus elämässä on niin vaikeita asioita, että tarvitsemme toisen uskovan apua. Tuntuu kuin Jumalakin on hiljaa. Jumala on tarkoittanut meidät myös lähimmäistemme auttajiksi. Hän ei halua tehdä meistä työttömiä, Ei potilaita vaan sotilaita ja toisten rinnalla kulkijoita.


Kerran minulle soitti eräs sisar Raumalta. En ole häntä koskaan nähnyt. Hän kertoi, että elämään oli tullut niin paljon vaikeuksia, ettei hän selviä eikä jaksa enää. Vaikeuksia oli tullut toinen toisensa jälkeen ja päällekin. Hän oli päättänyt jättää uskon tien kulkemisen. Jättää Jeesuksen seuraamisen. Olin hädissäni ja sisimmässäni huusin apua Herralta. Sanoin kuitenkin sisarelle: ”Mitä jos rukoiltaisiin vielä.” Niin rukoilimme. Viikon kuluttua hän soitti uudestaan ja sanoi: ”Jeesus auttoi minua. En minä jätäkään Jeesusta.” Olin niin kiitollinen Jumalalle ja sain olla Hänen luottamuksensa arvoinen.


Jumala ei olisi Jumala, jos Hän ei auttaisi. Rukousvastauksen jälkeen kaikki on taas paljon valoisampaa. On aivan kuin olisi uudistunut uskossaan. Näitten ahdistusten jälkeen sydämen lauluun tulee syvyyttä. Tulee uutta rakkautta Jeesukseen.


PSALMI 40: 2-3.

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.
Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

1324563171_img-d41d8cd98f00b204e9800998e