Talvitakki

Kuoro lauloi. Oli lähetysjuhla. Lähetyssaarnaajapari oli lähdössä Thaimaaseen kolmannelle kaudelleen Suomessa vietetyn loman jälkeen. Olin laulamassa kuoron mukana. Tavan mukaan kokouksen edetessä laulettiin myös "kolehtivirsi", jonka aikana sai antaa vapaaehtoisen
lahjan lähetystyötä varten.

Minulla oli povitaskussa taiteltuna seteleitä seuraavaa päivää varten, sillä olin suunnitellut ostavani itselleni talveksi uuden takin. Ajattelin että sivutaskusta annan jonkun kolikon, kun
minun vuoroni tulee.

Pyhä Henki puhui ajatuksina minun sisälläni, että minun tulisi antaa setelit povitaskustani. Kun vastustin ja sanoin mielessäni, että ne ovat minun takkirahani, niin Pyhä Henki vastasi heti, voimakkaalla, täynnä rakkautta olevalla, sisälleni tulevalla ajatuksella: "Enkö Minä ole voimallinen sinulle takkia antamaan?"

Herran lähelläolo pienensi ja mursi minua. Hänen rakkautensa virtasi minuun ja antaessani setelit vuorollani, koin Jumalan siunauksen itsessäni.

Se oli pyhä hetki.

Lähetyskokous päättyi ajallaan, ja minä unohdin koko asian.Kului kaksi päivää, ja samoissa kokoustiloissa oli rukouskokous, jonne menin. Ainoastaan Jumala tiesi sen, mitä muutama päivä aiemmin oli tapahtunut, enkä ollut kenellekään hiiskunut asiasta. Jumalan pyhyys ikäänkuin sulki sen salaisuudeksi välillemme.

Siihen rukouskokoukseen tuli uskova sisar. Hän tuli arasti lähelleni ja ojensi minulle kassia. "Minä toin tämän sinulle", hän sanoi hämillään.

Jumala oli vaikuttanut tahtomista ja tekemistä.

Otin sisaren ojentaman kassin. Siinä oli kaunis beigen värinen talvitakki. Uusi ja puhtautta tuoksuva, pehmoinen ja lämmin.
Niillä rahoilla, jotka minulla oli varattuna, en olisi tämän hintaluokan takkia voinut edes haaveilla.

Kun talven pakkasiin puin takkia ylleni, minut valtasi usein syvä kiitollisuus Jumalalle ja Hänen sanansa palautui mieleeni: "Enkö Minä ole voimallinen sinulle takkia antamaan?" Totisesti Herra on Voimallinen.

Heikki Andelin