Jäisinkin käsin.

Minä arkana löin ens` akordin,

kun alkoi kiitoksen virsi.

Minä kosketin sormin kohmeisin,

oli sieluni pohjalla kirsi.

Käsin raskain aloitin soittoni mun,

minä vapisin paikalla ahdistetun.

Mutt` käteni kohmeesta suli,

kun Mestari luokseni tuli.

Hän antoi luvan: laps` soita niin,

lyö,kosketa kiitoksen akordiin!

On oikeus armoitetulla

käsin jäisinkin soittajaks` tulla.