Oi, armollinen Jumalani, älä anna minun milloinkaan
unohtaa, että minäkin olin eksynyt lammas, mutta että Sinä
rakkaudessasi ilolla otit minut hartioillesi.
Kuinka monta tuhatta onkaan iankaikkisesti kadonnut!
Mikä joukko vielä tänä päivänä vaeltaa pimeydessä!
Ja minä saan levätä pelastettuna ja autuaana Hyvän
Paimenen sylissä, minä huono. Monasti tuntuu kuin olisin
kaikkein huonoin!
Miksi en alati Sinua nöyrästi kiitä ja ylistä jo pelkästään
tästä armosta?
Jeesus, anna minulle anteeksi suuri kiittämättömyyteni.
Varjele minut omanasi. Valvo jokaista askeltani. Ole
valonani pimeydessäni. Kanna minut syvyyksien yli,
kunnes kerran olen Sinun luonasi kirkkaudessa.
Urho Muroma