Pidimme Vuohijärvellä kirpputoria vanhassa liikehuoneistossa, tien varressa. Ihmisiä tuli ja meni. Toiset joivat kahvikupin ja jäivät hetkeksi rupattelemaan. Päivä oli jo päättymässä, kun muuan evankelista tuli ja katseli hetken rekeille asetettuja vaatteita. Vaihdoimme kuulumisia, ja hetken päästä hän lähti autolleen.
Minulla oli taskussa kaksi satasen seteliä, ja Jumala, joka kaiken tietää, puhui taas ajatuksina minussa, että minun tulisi antaa toinen seteleistä tuolle evankelistalle. Tottelin heti ja ehdin toimittaa asian juuri kun hän oli jo autoineen lähdössä.
Hän lähti kiitollisena, ja kohta minäkin suljin kirpputorin ovet ja lähdin ajamaan kotiin.
Seuraavana päivänä pieni musta auto ajoi pihaamme. Autosta nousi vanha mies kädessään kirjekuori. Hän oli kovin vaatimaton ja pienieleinen. Hän ojensi minulle kirjekuoren ja sanoi Jumalan kehoittaneen häntä luokseni. Muutaman sanan hän sanoi, nousi autoonsa ja ajoi pois.
Minä jäin hämmentyneenä pihalle katsomaan hänen jälkeensä kirjekuori kädessäni. Kuoressa oli kymmenkertaisena se raha, jonka edellispäivänä annoin evankelistalle.
Jumala ei jää velkaa, sillä Hänellä on kaikki kullat ja kaikki hopeat.
Kunnia ja ylistys Herralle, Kaikkivaltiaalle!
Heikki Andelin
Kommentit