Bensattomalla autolla ja auton katsastus   

Autojen kanssa on monet uskonkoetukset koettu. Valkealassa oli tosi ahtaita vaiheita, kun ei
ollut bensaa, tai sitten sitä muutama litra oli tankissa.
Ihmiset soittivat, kyläyhteisössä kun oltiin, kyytiä kokoukseen, kauppoihin, hautausmaalle ja
minne milloinkin. Olin vakaasti päättänyt, etten paljasta ahdinkoamme, ja usein olin saanut
pienellä mustalla pahvilla peittää bensamittarin valon, ettei se kiiluisi ihmisten tietoisuuteen.
Koskaan Herra ei sallinut bensan loppua näillä kyydityksillä, jotka usein kuitattiin kiitoksella ja
siunauksen toivotuksella.

Kerran talvipakkasella, yksin ollessani, bensa loppui keskelle kylää, pikkutien viereen.
Kävelin kysymysmerkkinä kotiin. Auto oli siellä kolme päivää. Ei ollut varaa edes litraa
kanisterilla hakea, että olisi saanut auton kotipihaan.

Uskovat kyselivät, ja vastasin aina samoin, että bensapuolella on joku häiriö, auto ei pysy
käynnissä.
Jos olisin sanonut, että bensa on loppu, niin olisihan niitä avuliaita ollut rahoineen, mutta
olisin myös oikaissut pois Jumalan koulusta ja Hänen antamansa pelastuksen ilmestymisestä.

Kan-kodilla, sen pikkutien päässä, oli asentaja hoidossa, ja hän tarjosi apuaan vian
paikallistamiseen ja korjaamiseen.
Kiitin kohteliaasti, ja sanoin odottavani Jumalan ihmettä. Lupasin joskus kertoa hänelle syyn
avun torjumiseen. (Puolen vuoden kuluttua hän lähti kannilta, ja silloin kerroin, ja me
rukoilimme toistemme elämään siunausta.)

Muuan sisko käveli pakkasessa meille, ja toi tullessaan sprayta, mitä voi suihkuttaa, jos
kaasuttaja on jäässä. Hän arveli, että siinä oli syy. Otin sprayn vastaan ja lupasin kokeilla.
Kävelin pakkasessa autolle, ja kun olin luvannut, niin sumutin sprayta. (Tosin vain hiukan,
näön vuoksi, eturenkaaseen, koska tiesin, ettei siitä olisi apua.)

Herran nimessä suihkeen jälkeen menin autoon ja "kokeilin", mitä se oli vaikuttanut.
Starttasin, ja auto käynnistyi. Peruutin tielle ja ajoin auton kotiin. Herra oli antanut bensaa
tankkiin.
Matkamittarin mukaan ajoin bensattomalla autolla 42 kilometriä, kunnes minulla oli rahaa ajaa
huoltoasemalle.
Se oli ihmeellistä matkantekoa, kokemus, että nyt mennään, niinkuin Jumala tahtoo.

Herra on tänään sama.
Meille on tärkeää, että teemme ratkaisuja, joissa Jumala on mukana, ja usein Hän ohjaa meitä
tunnisteilla, jotka ovat niitä Karmel-vuoren pieniä pilviä. Kokemuksia ja merkkejä siitä, että
Pyhä kulkee vajavaisuutemme kanssa.

Kerran olin katsastukseen menossa Saabini kanssa, ja kun valtatie 15 risteyksessä jarrutin,
niin kauhukseni poljin painui pohjaan. Yritin uudelleen, ei ollut jarruissa elämää. Käsijarrulla
sain auton pysähtymään. Heinolalaiset ystävämme, Vesa ja Vuokko Saarenpää, olivat
käymässä Kouvolassa, ja meillä oli tapaaminen Kouvolan Anttilassa, samaisen
katsastusmatkan yhteydessä. Kun olin ajellut noin viisitoista kilometriä, kokeilin jarruja
uudelleen. Ei elämää. Käsijarrun avulla ajoin kaupunkiin ja kävin tapaamisessa.

Kun Vesa ja Vuokko kuulivat, että olen katsastukseen menossa, he ehdottivat, että mennään
Saabiin rukoilemaan. Me rukoilimme.
Ajattelin heistä erottuani, että käyn joka tapauksessa varatussa katsastuksessa, ja käsijarrua
käyttäen pääsin omalle vuorolleni.
Roteva katsastusmies tuli, hyppäsi kuskinpaikalle ja ajoi jarrudynamometriin. Rullat pyörivät
ja hän runttasi jarrut pohjaan. "Hm.. kyllä on jämäkät jarrut", oli hänen tokaisunsa.
Minä olin sydän syrjällään, mutta Herra ei jättänyt pulaan. Auto meni läpi "jämäkillä jarruilla".

Jälkeenpäinkin jarrut toimivat moitteettomasti. Herra on vastaus eilen, tänään ja ikuisesti.
Hän on syli, johon lapsi voi pelkoineen ja epäilyksineen tulla. Ja Hän vie ahtaasta avaralle ja
kerran siihen pöytään, jossa ei ole kyynelten peittämiä silmiä, ei rampoja eikä vaivattuja.

Kuljetaan, ystäväni, koko tie. Kotiin asti Isän kädellä!
Heikki Andelin