ASTIAT

2. Tim.2:
20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

Miten minä tämän ymmärrän?
Ajattelen, että Jumalan suuressa talossa on monenlaisia astioita. On kauniita kulta- ja hopea-astioita, jotka loistavat kauniisti. Niitä on ilo katsella. Ne ovat hyllyllä ja otetaan käyttöön vain juhla aikoina. Silloin ne saavat loistaa ja tuoda esiin parhaansa. Kaikki ovat suu messingillä , niin ihastuneina kuunnellaan heitä. He ovat niitä arvokkaita ja hyviä puhujia. Heitä varten on juhlakokoukset.

Talossa on myös puu- ja saviastioita jokapäiväiseen käyttöön. Puuastia, pitkä aikaisessa käytössä alkaa elämään, tulee halkeamia ja puu muuttuu väriltään iän mukana. Saviastia taas on joka päiväistä käyttöä varten. Käytetään ja pestään. Se kestää hyvin pesua. Joka päiväisessä käytössä se voi mennä rikki. Mitä sitten?

Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Jos tuo savi on jo poltettu, niin savenvalaja murskaa tuon rikki menneen astian hienoksi jauhoksi ja tekee siitä uuden astian, siitä tulee parempaa savea ja parempi saviastia.

Jos saisin valita, mikä astia minusta tulisi? Valitsisin saviastian, miksi? Saviastialla ei ole varaa ylpeillä, kuitenkin se saa olla mestarinsa käytössä päivittäin. Minä haluan olla aina Hänen kanssaan.
Kun taas noilla kulta, ja hopea-astioilla on vaara tulla ylpeäksi, Koska heitä ihaillaan ja nostetaan jalustalle. Ihminen ei tahdo kestää tuota kunniaa. Kunnioitan niitä jaloja ihmisiä, jotka säilyttävät nöyryytensä.

Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Mistä pitäisi itsensä puhdistaa?
22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden

Vielä, mikä minussa niin kiinnostaa noissa saviastioissa?
2. Kor. 4: 7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

Tuon suunnattoman suuren voiman takia haluan olla saviastia. Silloin elämä on rikasta ja jännittävää, vaikeudet vain lisäävät jännitystä, miten siitä selviää ja Jeesus selviää aina.
Kyllä kelpaa olla saviastia. Kirjoitan vielä runon tähän loppuun.



Saviruukku ja kristallimalja.

On savi karhea möhkäle vaan,
niin ruma ja säännötön muodoltaan.
Niin monen se saa vain tuhahtamaan.
- Mitähän tuostakin tuleekaan!

Kun Mestari saven nähdä saa,
Hän tuumii: -Ruukun voin siitä valmistaa.
Savi taitajan käsissä muovautuu
ja viimein ruukuksi valmistuu.

On kristalli kaunista luonnostaan,
oi, miten se kauniina hohtaakaan!
Ja maljana kun sen nähdä saa
siitä maksaa jo melkein mitä vaan.

Ei kristallimaljaa raaski aina käyttää.
Vai vieraille voi sen ylpeillen näyttää.
Jo jalo täytyy sen käytön olla,
et sen juhlistaa kristallimaljakolla.

Mut savi ei juhliin sovikaan.
Se palvelee arkikäytössä vaan.
Mutta tarpeen sekin on paikallaan
ainahan ruukkuja tarvitaan.

Mut ruukku jos nöyränä pysyä saa
ja muistaa: - olen savea vaan,
saviruukkupa sellaisen tehtävän saa,
johon kristallimalja ei kelpaakaan.
R.H.
 
Hallelujaa, on hyvä olla vain saviruukku.