Kirje Jeesukselle!


Kun ihmiset kirjoittavat kirjeitä toinen toisilleen.
Niin päätin minäkin kirjoittaa kirjeen Sinulle Jeesus.
Silloin kun synnyin, en ollut toivottu lapsi ja he tekivät, niin kuin tekivät ja jäin siitä hyvin, hyvin heikoksi. Jeesus, Sinä olisit voinut ottaa minut pois täältä, mutta Sinä päätit: tämä lapsi jää elämään. Miksi?

Kaikki olisi nyt toisin. Ymmärrän äitiänikin, aina uusi vauva kasvamassa kohdussa. Äitikin olisi päässyt helpommalla. Ja sitten 4-vuotiaana sairastuin tulirokkoon ja jälkitautina aivokalvontulehduksen. Silloinkin Sinulla olisi ollut tilaisuus ottaa minut pois, olinhan jo kuoleman porteilla, mutta silloinkin päätit toisin. Miksi? Olisin niin mielelläni ollut siellä luonasi.

Jeesus, Sinä tiedät, että kävin koulua hiljaisuuden maailmassa. Odotin vain, milloin päästään välitunnille ja milloin kotiin. Silloin opin odottamisen vaikeaa läksyä.

Tuli aika, kun piti mennä kokeilemaan siipiäni. Piti etsiä työpaikka ja tulla omillani toimeen. Se oli Sinun ansiotasi, näin sen ymmärsin. Siinä mutkan kautta Sinä löysit minut. Sinä olit koko ajan etsinyt minua ja vihdoin löytänyt minut.

Vaikka sain olla omasi, elämä ei ollut yhtään helpompaa, mutta minulla oli Sinussa apu. En yhtään ymmärtänyt "Kaanaan kieltä". Sinä opetit minua tavalla, jota minä ymmärsin.

Jeesus, yhtä minä en ymmärrä, miksi uskovat lähtivät Torontoon hakemaan siunauksia? Sinä olit koko ajan täällä ja Sinulta ne siunaukset tulevat. Eivätkö he jaksaneet odottaa Sinua ja siunauksiasi. Voi Jeesus, minä suren tätä.

Kun he tulivat sieltä siunauksineen, menin uteliaisuuttani katsomaan, Mitä se on? Ne, jotka halusivat siunauksen, menivät eteen riviin seisomaan. Katselin heitä, jotka siellä edessä seisoivat. He eivät saaneet puhua mitään ei edes kiittää, ei kielillä puhua. Piti olla ihan hiljaa ja vain ottaa vastaan.

Yhtäkkiä joku alkoi nytkähdellä ja sitten muutkin. Se oli kummallista katseltavaa. En ymmärtänyt tuosta yhtään mitään, oliko tuo siunausta, minusta se oli nytkähtelyä. Sitten alkoi varsinainen farssi. Joku kiemurteli käärmeenä maassa ja sihisi, joku taas nauroi holtittomasti maassa. Joku juuttui lattiaan istumaan, eikä päässyt pois.Jälkeenpäin kuulin mitä kummallisimpia juttuja

Minä ihmettelin, mihin olin tullut? Ja sanoivat tämän olevan Pyhän Hengen toimintaa. Minä olen ainakin lukenut Raamatusta, että Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta. Minä en osaa ajatella Sinua Jeesus, maassa luikertelevana, sihisevänä käärmeenä ynnä muuna kummajaisena, saastaisena eläimenä.

Sinä olet Jeesus, minun Vapahtajani. Sinä olet Pyhä ja pyhyydessä ei ole mitään likaista. Jeesus, minä olen onnellinen, kun saan olla omasi ja odotan aikaa, kun pääsen Sinun luoksesi. On se varmaan ihmeellinen paikka, jota silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut ja mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja sen Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.
Kiitollisuudella tyttäresi.