Siivetön

Epäilin lupaustasi, pelkäsin kuolemaa,
odotin tuomiotasi,
en voinut rukoillakkaan.
Yöni sysimusta, aina vain synkkeni
mistään ei virvoitusta löytänyt henkeni.
Silloinpa aukeni Sana, kirjasta Jesajan
kirkkaana armahtavana, viestinä Jumalan.

Huomasin juuri nyt tässä,
kätketyt aarteesi saan,
yössä ja pimeässä, siellä ne avataan.
Jos aina polkuni yllä, aurinko helottais,
uskoni ruusut kyllä, kukkansa varistais.
Maisemat erämaaks' muuttuis, helteessä auringon,
jospa yön varjoja puuttuis, tuulia kohtalon.

Hilja Aaltonen

Jes. 45:2-3
Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat,
Minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat.
Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta,
kalleudet kätköistänsä, tietääksesi,
että Minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin,
Minä, Israelin Jumala.