Unohdetulle

Se oli silloin – huokaat - kun kaikki oli toisin.
Ystävät ympärillä kilvan kiittivät, ylistivät.
Olit suosittu. Se, mitä osasit oli hyödyksi kaikki.
Palvelustyöt - niitä oli monta!
Luudan varsi oli tuttu ja keittiön koneet.
Ja kun kuorossa tarvittiin joku,
sinä oli siihen valmis. Joskus tuli jopa mieleen:
kuinka ne tulee ilman minua toimeen...

Sitten se tuli -oliko sairaus,
läheisen kuolema, masennusaalto,
mutta toiminta piti jättää.
Pian huomasit, harva enää muistaa,
harvempi soittaa, vain muutama kylässä käy.
Oliko niin, sinua tarvittiin
tekojen tähden.
Joutilaana olit kuin nolla!

Ystävä hyvä, juuri sinulle
minulla on Herralta Sana!
Älä huoli! Tämä on kihlajaisaikaa!
Sillä nyt olet Herraasi varten.
Ei Hän tekoja sinusta etsi,
vaan sitä, että saa kuulla,
kuinka paljon rakastat häntä.
Olet Herrasi ilo ja sydämen syke,

Olet Jumalan aarre, kuin timanttirengas
morsiamen nimettömässä. Juuri sinä,
tänään ja tässä olet
Jumalan huomion kohde.
Huomaa jo vihdoin, kuinka Hän
kädestä ottaa, luoksensa vetää ja kuiskaa:
Olet minun! Sinä elät Minua varten
ja Minä...sinua varten.

Machilipatnamissa, Intiassa 1.12.2008

Väinö Viikilä 

Minä: Voi, miten ihana runo.

Älä siitä huoli. Tämä on kihlajaisaikkaa!

Sillä nyt olet Herraasi varten