SSM10839-normal-normal.jpg


MARIA MAGDALEENAN PÄÄSIÄISAAMU

Maria itkee.
Lehvissä öljypuun
pisarat aamunkastetta kimaltaa.
Hauta on tyhjä.
Kivi on siirretty pois.

Jossakin lintu helähti lauleluun.

- Itkisit kanssani.
Kuka nyt laulaa vois
kun Herra on kuollut
ja haudasta kannettu pois!
Maria nyyhkii kuin loukattu
murheesaan.

- Maria.

Mitä, kuiskasko joku
vaiko tuuli lehviä liikutti vaan?

- Sano lintu, jos tiedät,
mihin Herrani panneet ovat!
Minä näin
kun he löivät Hänet kärsimyspuuhun
nuo pyövelit kovat.
Hän janosi, vaan Herrani suuhun
he pilkaten katkeran juoman ojensivat.
Nyt hauta on tyhjä.

- Maria.

Kuulinko äänen?
Tuo ihana äänensä varmaan.
Sitäkö enkö tuntisi joukosta tuhansien.

-Maria.

Se on Hän!
Se Herrani ääni on armaan.
Hän elää! Hän elää! Hän elää!
Sitä käsitä en.
Mutta tyhjä on hauta ja
Herrani äänen kun kuulen
minä uskon.
MINÄ USKON
ja lailla kiitävän tuulen
vien sanoman toisille hätääntyneille.

HÄN ELÄÄ! HÄN ELÄÄ!
Häntä hauta ei huoli.
Tänä aamuna Herramme
ylösnoussut on meille!
Anni Korpela