SSM10954-normal-normal.jpg


"Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi!"

Nuo Vapahtajamme lausumat sanat ovat mielessäni tänään auringon lämmittäessä
pilvettömältä taivaalta.

Ajattelen ihmisen mieltä, joka luontevasti pyrkii ja hakee väylää poispäin Jumalasta ja
totuudesta.

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneitä ja näin ollen vailla Jumalan kirkkautta.
Vain totuus voi tehdä ihmisen vapaaksi. Jeesus on Totuus, Tie, sekä Elämä.
Totuuden myöntäminen itsestä on hyvin kiusallista. Ennen kuin ihminen sanoo sydämestään
salatulle Jumalalle: "Minä olen syntinen ihminen ja tarvitsen armoasi", on usein kuljettu
omien ponnistelujen ja valheiden tie loppuun asti.
Ihmisellä on taipumus, jo turmeltuneen luontonsa perusteella, etsiä syyllinen itsensä
ulkopuolelta.

Jo Raamatun alkulehdillä Aadam siirsi vastuun kielletyn hedelmän syömisestä vaimolleen, ja
vaimo taas syytti käärmettä, joka langetti hänet.

Vain harvoin urheilija myöntää, että toinen oli kilpailussa parempi. Usein on selitykset ja
selityksien selitykset, miksi keihäs ei lentänyt ja miksi kävi niin kuin kävi. Milloin on liikaa
tuulta ja milloin selässä vaiva ja milloin väärä ajoitus.

Poliitikko, vielä kaiken ahtauden ja kiistattomien todisteiden edessä, kiistää osallisuutensa.
Todellisuudessa hän pakenee vastuuta ja piiloutuu valhekulissien taakse.

Syyllinen löytyy aina. Uunipaisti oli liian suolaista, jauhot liian karkeita tai kauppa liian kaukana
ja anoppikin soitti.

Samalla ihminen, usein tietämättään, rakentaa itsestään todellisuutta parempaa kuvaa. Minä
olisin onnistunut muuten, mutta kun tuo....
Näistä pienistä sanoista rakentuu valheen linnake ja siellä linnakkeessa valoa kaihtava
ihminen suojautuu ja luulee: "Ei minua kukaan näe."

Näyttää siltä, että pako totuudesta ajaa ihmistä aina syvemmälle valheisiin.
Pienistä epätosista kasvaa valheita, joita joudutaan peittämään uusin valhein.
Se on ihmeellinen päivä, kun Jumalan valo valaisee ihmisen. Minä olen syntinen ihminen.
Herra armahda minua.

Kun ihminen tulee uskoon, tahtoo Herra lapsensa puhuvan totta kaikissa tilanteissa. Vain
totuus tekee vapaaksi.

Jos tietää totuuden ja Sanan ohjauksen, mutta sulkee suunsa varoittamisen sijaan, likaa
sieluansa samalla tavoin kuin jos olisi valehdellut.
Jumalan Henki murehtii, mutta Herra antaa armossaan uuden tilaisuuden.
Uskova ihminen jotuu jatkuvasti mitä kummallisempiin koetuksiin näillä alueilla.
On siis aika puhua totta ja aika olla vaiti totuudessa.

"Puhukaa totta toinen toistenne kanssa, olettehan toistenne jäseniä", opettaa Raamattu.

Usein totuuden sanominen paljastaa heikkoutemme ja lähimmäisemme näkee naamarimme
takaa vajavaisen ihmisen, mutta samalla Jumala näkee totuuteen pyrkivän lapsensa ja Hän
siunaa totuuden ja antaa vapauden, joka kestää Jumalan ja ihmisten edessä.
Totuuden siunaus voi olla sitäkin, että vajavaisuutensa näyttämällä voi rohkaista
lähimmäistään, joka taistelee samaa taistelua, tulemaan totuuden valoon.
Ihminen, joka kantaa vastuun teoistaan ja suostuu kulkemaan paljastetuin kasvoin Jumalan ja
ihmisten edessä, tulee aina olemaan Jumalan astia, valittu ja kallis.

Uskovalle totuus korostuu, sillä ollakseen käyttökelpoinen ja puhdas, on suostuttava
Jumalan edessä prosessiin, jossa Herra saa johtaa kaikessa totuuteen, aina salatuimpaan
saakka.
Jeesus on totuus, ja niin paljon kuin Kristus asuu meissä ja on saanut meitä vallata, niin
totuudellisia me olemme.

Kaikkien meille sallittujen koetuksien edessä kiivetkäämme totuuden kalliolle oman
sielumme rauhan ja iankaikkisen elämän tähden.


Olemmehan toistemme jäseniä.

Siunaten, Heikki