Tyhmä rukous.

Minä rukoilin viisasta sydäntä

tyhmyydessäni,

ihan melkein niin kuin Salomolla

pyysin ylpeydessäni.

Vasta sitten, Jumala, voisin

Sinua palvella

ja lahjani suuret käyttöönsä

sais kärsivä maailma.

Mutta Jumala sanoi:

Ei sydämeen

näin lapselliseen ja hauraaseen

sovi viisausmaljasta kaataa.

Se on vahvoja varten

ja kuninkain

ja sen, jonka sydän on

terästä vain.

Se ruoskana heikoilla oisi

jolla toisia lyödä voisi.

Minä sanoja sain

joihin käski Hän panna

hellyyden.

Puhu, Jumala sanoi

- puhu rakkaudestani ääneen.

Sitä kärsivä maailma tarvitsee.

Ja se nöyränä tee.

Anni Korpela.