Vaikka täällä matkan päällä puetaan ja riisutaan,
vaikka joskus murhe musta, joskus vaiva kohdataan,
kuitenkin on matkan päässä lepo Herran varmana.
Siellä vapaana saan aina kiittää sekä iloita.

Vaikka joskus muukalainen yksin laaksonpohjaa käy,
taivaskin on peitettynä, eikä valo eestä näy.
Silloinkin käy Vapahtaja vierellänsä vaieten.
Rakkautensa tähden kulkee askeleita siunaten.

Kerran taivaan kultamailla levon varman sielu saa,
joka täällä ajan yössä Herran puoleen uskaltaa.
Ristinpuulta pyhä veri synnit vaivat huuhtoi pois,
että kerran kahlehdittu ikuisesti vapaa ois!

Heikki Andelin