1799104vnc39gp9fs-normal.jpg

Savea vain.

Olen savea, pala kädessä Herran,
monet kerrat uunissa poltettu.
Särkyneenä luoksesi tulin kerran,
mutakuopasta syvältä nostettu.

Olen väsynyt pitkällä matkalla,
ja kaatunut monta kertaa.
Olen tehnyt taivalta tuskalla,
jaksanko vielä jatkaa.

Eikö loppune koskaan tämä korven tie,
eikä auttajaa tule vastaan?
Yhä alemmaksiko polku vie,
eikö Isä armahda lastaan?

Olen kulkenut pitkät taipaleet,
sirpaleitani yksin kantain.
Olen itkenyt monet kyyneleet,
on naarmuilla paljaat jalkain.

Kun saavun sun portilles, Valaja,
ja tahdon luoksesi kylmästä säästä.
Oi Mestari, oves nyt avaja,
tahdon pöydällesi nyt päästä.

Katso, tässä on ruukkuni sirpaleet,
saanko tällaisna vielä tulla?
Kun monet vuodet on hukkaan kuluneet,
onko savea vielä sulla?

Minä tahdon, että sä kokoat,
minun ruukkuni sirpaleet.
Vielä särkynyttäkin armahdat,
murtuneestakin uutta teet.

Vain savea pala, en mitään muuta,
olen kädessä mestarin suuren.
Pieni kasa verta, lihaa ja luuta,
lehti lentävä mukana tuulen.

On kuitenkin sieluni ikuinen,
vaikka ruumiini mullaksi muuttuu.
Lyhyt matka tää ahjossa kyynelten,
savenvalaja kotiin jo kutsuu.

Olen kypsynyt matkalla elämän,
tule Jeesus ja leikkaa jo viljaa.
Olen tielläni viimeisen veräjän,
tahdon lähteä kanssasi hiljaa.

En kukkia tahdo mä kummullein,
en murhetta, kyyneleitä.
Kun anteeksi sain, mitä matkalla tein,
siks' iloiten hautani peitä.

Vain savea pala olen kädessä Herran,
ristin verellä kalliisti ostettu.
Tulen luoksesi heikkona jälleen kerran,
minä syvältä maasta nostettu.
---Ristin verellä kalliisti ostettu.

Tuntematon