Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni."
Tässä ei sanota: "Herra on minulle jotakin." Ei, vaan hän on sielulleni kaikki kaikessa. Hänessä on kaikki, mitä omistan ja mitä toivon. Herra on kaikkeni. Ei vain hänen armonsa tai rakkautensa tai liittonsa, vaan Herra itse. Hän on valinnut meidät osakseen, ja me olemme valinnet hänet osaksemme. Tosin hän valitsi ensin, mutta jos todella olemme hänen valitsemiaan, silloin mekin tahdomme valita hänet.
Herra riitää meille kaikkeen. Jumala on itsessään täydellinen. Jos hän riittää itselleen, hänen täytyy riittää meillekin. Ei ole helppoa tyydyttää kenenkään kaikkia toiveita. Me saatamme nähdä unta tyytyväisyydestä, mutta sitten heräämmekin ajattelemaan, että tarvitsemme vielä jotakin muuta, jotakin enemmän, ja sydämemme alkaa huokailla.
Mutta kun Herra on kaikkemme, silloin asenteemme on aivan toinen. Me sanomme: "Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maanpäällä" (Ps. 73:25). Me iloitsemme Herrassa, joka antaa meidän juoda riemun virrasta vapaasti. Uskomme levittää siipensä ja nousee kotkan lailla Jumalan rakkauden taivaalliseen pesään. "Ihana maa on tullut osakseni", psalmista lauloi. "Kaunis perintö on minulle annettu" (Ps. 16.6). Me voimme sanoa samoin Herrasta itsestään. Iloitkaamme hänestä ja osoittakaamme maailmalle, miten paljon Jumala on meitä siunannut, niin että maailma vastaa: "Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne." (Sak. 8:23)

Spurgeon