kristallisydmet-normal.jpg

Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi! Psalmi 17:7.



Kun me annamme uhrin, annammeko samalla sydämemme? Monesti me unohdamme tehdä sen, mutta meidän Herramme ei unohda. Hänen hyvyyttään seuraa aina hänen sydämensä rakkaus. Hän ei lähetä meille murusia ja tähteitä pöydästään, vaan hän kastaa meidän leipämme omaan astiaansa ja maustaa meidän ateriamme rakkautensa aromeilla ja mausteilla.

Kun hän antaa käsiimme kultaiset armon merkit, tätä lahjaa seuraa sellainen lämpö, että kätemme tuntevat jo sen kallisarvoisena lahjana. Kun hän osoittaa ystävyyttä, hän saapuu luoksemme eikä toimi niin kuin kaukainen vieras köyhän miehen mökissä. Ei, vaan hän istuu vierellämme eikä hetkeäkään halveksi köyhyyttämme.

Ja millainen hymy hänellä on! Millaisia kultaisia lauseita saammekaan kuulla hänen armollisilta huuliltaan! Millainen lempeä syleily meitä odottaa! On mahdotonta epäillä hänen lempeytensä vilpittömyyttä, sillä kaikkiin hänen lahjoihinsa on lyöty verta vuotavan sydämensä leima. Hän antaa runsaasti, eikä mikään viittaa siihen, että olisimme hänelle taakaksi; hän ei koskaan katso meitä kylmin silmin. Hän iloitsee armostaan ja vetää meitä lähemmäs antaakseen meille oman elämänsä.

Hänen voiteensa tuoksun voi saada aikaan vain rakastava sydän. Hänen hunajakennonsa makeus kertoo hänen sielunsa olemuksesta. Miten ihmeellinen yhteys – kunpa saisimme aina maistaa sitä ja tuntea sen siunaukset.
C.H. Spurgeon