Rakkaan Kalevi veljeni muistolle!

Muistan Kalevin aina hyväntahtoisena ja vaatimattomana miehenä. Äitikin sanoi Kalevin olleen kiltein hänen pojistaan.

Kalevi oli ahkera ja osasi tehdä melkein mitä vaan, talojakin rakensi ainakin yhdeksän, oli siinä urakkaa kyllin.

Noin kaksi kolme vuotta sitten kuulin, että Kalevi oli loukannut itsensä. Soitin hänelle ja kysyin, mitä oli tapahtunut. Hän kertoi aamulla nousseensa sängystä ja tuli huimauskohtaus ja oli kaatunut selälleen. Takana oli kaappi ja hänen kätensä ja olkapäänsä oli iskeytynyt kaapin reunaan. Käsi oli niin kipeä, eikä särkylääkkeetkään auttaneet. Ei löytynyt sellaista asentoa, että olisi voinut nukkua. Hän kävi lääkärillä ja lääkäri sanoi jänteen olevan poikki. Oli se varmasti ollut kipeä, kun tietää, että Kalevi ei pienistä valita.

Siinä keskustellessa kysyin Kalevilta: ”Saanko rukoilla puolestasi? Hän vastasi: ”Siitä vaan.” Ja minä rukoilin sillä tavoin kuin osasin. Parin viikon kuluttua kokoonnuimme Eeva siskon synttäreille. Jännäsin kovasti, tuleeko Kalevi mukaan ja tulihan hän. Siinä keskustellessamme kaikenlaista, Kalevi kuuluvalla äänellä sanoi: ”Maila, sinä paransit minut.” Mä sanoin: ”En minä parantanut, en osaakaan parantaa, vaan Jeesus paransi ja kuuli rukouksen.”

Eeva siskoni nukkui pois tammikuun lopulla viikkoa ennen 88 vuotissyntymäpäiväänsä. Pian sen jälkeen saimme kuulla, että Kalevilla oli syöpä molemmissa keuhkoissa. Se oli surullinen uutinen. Jossain vaiheessa kysyin Kalevilta, saanko siunata sinut Jeesuksen omaksi? Siihen hän vastasi heti: ”Saat.” Aivan kuin olisi odottanut sitä. Rukoilin taas sillä tavoin kuin osasin ja siunasin hänet Jeesuksen omaksi. Pyysin, että Jeesus puhdistaisi verellään kaikesta synnistä.” Pyysin myös, että Jeesus parantaisi hänet, mutta tähän ei tullut vastausta.

Sitten aloin rukoilla, ettei Kalevin tarvitsisi kärsiä kipuja, sillä tiedän kuinka kovia kipuja syöpäpotilaat joutuvat kokemaan. Pyysin ystäviänikin muistamaan rukouksin Kalevia. Kun kysyin Kalevilta, sattuuko sinuun, hän vain vastasi: ei satu. Se oli ihmeellistä, Kalevi ei todellakaan kärsinyt kivuista. Jeesus oli vastannut rukoukseen.

Kalevi eli viimeiset hetkensä Karina-kodissa. Kalevilla on ihana Kari, joka kävi joka päivä katsomassa ja huolehti hänestä. Kiitos sinulle Kari. Toukokuun 13 päivä Kalevi nukkui rauhallisesti pois. Oli hänen 84 vuotis syntymäpäivänsä. Hän sai valtavan syntymäpäivälahjan, pääsi Jeesuksen luokse, missä ei ole tuskaa,eikä kyyneleitä, vaan ainainen ilo ja rauha.

Olen miettinyt, miltä Kalevista tuntuu, kun näkee Kainon ja Eskon ja Eevankin siellä kirkkaudessa.

Me jokainen joudumme joskus kuoleman eteen. Miten me siihen valmistaudumme? Tämä on tärkeä kysymys.

Me kaikki olemme syntisiä tahdoimmepa tai emme ja Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntisiä. Synti erottaa meidät Jumalasta ja Hän halusi takaisin luomansa ihmiset omikseen. Jumala järjesti asian niin, että antoi ainoan rakkaan Poikansa tänne maailmaan sovittamaan meidät Jumalalle.

Jeesukselle maksoi paljon sovittaessaan meidät. Hän, joka ei ollut syntiä tehnyt, joutui ottamaan meidän synnit päälleen ja kantamaan ne ristinpuulla. Ristinpuulla kuoleminen on kaikkein kauhein kärsimys, hidas kidutus. Jeesus suoritti sen loppuun asti ja voitti. Tämä sovitus on Jumalan lahja meille, mutta meidän pitää ottaa lahja vastaan. Kuinka lahja otetaan vastaan?

Pyydetään Jumalalta armoa,ja anteeksi syntejämme Jeesuksen Golgatan työn tähden. Kiitämme myös tuosta valtavasta armosta. Vain Jeesuksen Kristuksen veren kautta pääsemme kerran perille taivaaseen.