KAARNALAIVA

     Mitä kuuluu veljeni tänään, takaa vuosien kyselen,
muistan kaarnalaivan pienen ja purjeen tuohisen.
Siinä olimme rantamailla me veljekset vierekkäin.
Kaarnalaivan matkaa katsein saatoimme eteenpäin.
Liian suuriko tuohinen purje tuulelle avautui
pian veljesten kaarnalaiva aaltojen sylissä ui.

Mitä kuuluu veljeni tänään, takaa vuosien kyselen.
Monet tuulet on käyneet rantaan vaahtojaan kantaen.
Eihän elämänpurtemme koskaan aaltoihin hukkua saa
Onhan aaltojen yllä Herra, joka hukkuvan pelastaa.
Elon purjeet suuret tai pienet, ne tuuleen avautuu,
ja jossain pieni käsi Isän puoleen ojentuu.

Mitä kuuluu veljeni tänään, takaa vuosien kyselen.
Vielä muistelen kaarnalaivaa ja leikkiä veljesten.
Siinä avoimen taivaan alla meidän polkumme piirrettiin
ja elämän karikon kautta, meitä taivaasta ohjattiin.
Nosta purjeesi kohden tuulta, joka sinne johdattaa,
missä matkaajan elämänpursi kotisataman saavuttaa.        
Heikki Andelin