Rukous on tärkeää meidän hengelliselle olemuksellemme. Meillä jokaisella tulisi olla pieni "huone" rukoushuone eli kammio, johon ei mahdu kuin sinä ja Isä, minä ja Isä. Kammiossa Isä haluaa kohdata meitä, kuulla, mitä meille kuuluu. Hän haluaa olla meidän apumme. Me monta kertaa aivan kuin juoksemme pakoon. Silloin Isä lähettää ahdistuksen eteemme ja silloin juoksemme kyyneleet silmissä Isän tykö. Ahdistus on merkillinen ilmiö ja kuitenkin niin siunattu, koska ahdistus ajaa Isän tykö. Isä haluaa kohdata ja auttaa. Hän haluaa vetää läsnäoloonsa ja siellä sielumme tyyntyy ja lepää.

Kun mietimme tuota ahdistusta, siinä on monenlaista hyvää, vaikka lihamme kärsiikin siitä. Ahdistus on hyvä käsitellä Isän kanssa. Isä kasvattaa meitä niin kuin omaa lastaan parhaaksemme. Juuri ahdistuksissa me kasvamme ja juurrumme syvemmälle. Siinä Isän kanssa me muutumme oikeaan suuntaan. Isä opettaa ja neuvoo ja myös lohduttaa. Sillä lohdutuksella, jolla Isä meitä lohduttaa, voimme lohduttaa toisia.