En tiedä luonnossa liikkuvana montaakaan niin sydäntäni hellyttävää kokemusta kuin pitää kämmenellään pikkulintua. Tällaisen kokemuksen Jumala antoi minulle käydessäni Valkealassa.

Olin menossa salaatinsiementen kanssa puutarhaan, kun tuo pieni, Luojan luoma lintunen räpisteli seinustalla, nurmikossa.Se oli ilmeisesti lentänyt ikkunalasiin ja oli siksi poissa tolaltaan. Hieman se kauhistui kun otin sen kämmenelleni, mutta kun juttelin sille ja luin Herran siunauksen, niin lintu rauhoittui.

Kämmenellä oleva lintu puhuu minulle Jumalan ja ihmisen suhteesta. Jumala kumartui, tuli alas ja laskeutui maan alimpiin paikkoihin löytääkseen kämmenelleen elämänsä kadottaneen ja joskus pahoinkin särkyneen ihmislapsen. Kämmenelleen nostetulle lintuselleen Jumala puhuu rakkauden ja armon sanoja. Hän ei vahingoita eikä satuta sitä, joka hänessä saa turvapaikan.

Jumala ei muistele meidän pahuuttamme eikä mietiskele ilkeyttämme, vaan Hän näkee meissä siipirikkoisissa oman rakkaan poikansa uhrin. Jeesus tuli siipirikkoiseksi. Pahat ihmiset naulitsivat Hänen kätensä ja jalkansa ristinpuuhun. Jumalan oma Poika rampautettiin ja haavoittamalla haavoitettiin, ja nyt kun Jumala katsoo viallista ihmistä, Hän muistaa, että tuonkin poloisen syntisyydestä on maksettu ristinpuun päällä synneistä seuraava rangaistus, Siksipä sen, joka sovellettuna lepää Jumalan kämmenellä, ei tarvitse pelätä kostoa eikä rangaistusta. Raamattu sanoo: Rangaistus oli hänen pällänsä,että meillä rauha olisi. Sitä, joka hänessä saa suojan, ei kohtaa turmio eikä karkoitus.

Kaikella tavalla Jumala hoitaa viallista, siipensä rikkonutta, ja erehtyminen on varmaa. Herra nostaa siivilleen, Hän antaa tulevaisuuden ja toivon.

Kun Jumalan armo laskeutuu vapisevan ja pelkäävän ihmisen ylle, ei ihmisessä itsessään ole mitään hyvettä tai etuutta, että hänet sillä perusteella armahdetaan. Vaikka ihminen itsessään olisi elänyt kuinka kiltisti tahansa, niin Jumala tuntee aina syntisen ihmisen armahtajana Kristuksen tähden ja ottaa lähelleen. Armoa ei voi ansaita, mutta se voidaan lahjana vastaanottaa. Syntinen sydän voi vain sanoa: Kiitos Jeesus sinun armostasi minua syntistä kohtaan!

Lahjoista kallein, Jumalan armo, voidaan myös kadottaa, ja jos armo katoaa, tulee ihmisestä kova ja armoton. Hän vaatii itseltään sitä, mihin hän ei pysty, ja kanssamatkaajiltaan vieläkin enemmän. Kiitos Jumalalle, että tie on auki Sanassaan, joka kutsuu uudelleen armon kadottaneet lapsensa Golgatan verisen ristinpuun alle. Siellä alhaalla sydämen saleista, Jumalan Hengessä, savihuulille nostetaan, ja joka kerran ikuisesti taivaanrannoilla ylistyksen pauhussa kohoaa.

Tule ristin luokse Jumalan lintunen. Salli Jumalan ottaa sinut kämmenelleen. Salli Hänen hoitaa sinut ja sydämesi armollaan.
Heikki Andelin