1kiit.jpg


 

”Elia oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin” Jaak, 5:7.

Tämä antaa meille uskallusta rukoilla. Kiitos Jumalalle. Kun Elialle tuli vaikeuksia, hän meni kinsteripensaan alle, aivan niin kuin mekin, sinä ja minä. Siellä sitten valittelemme ja nurisemme. Elia oli myöskin epäuskoinen niin kuin mekin. Mutta, kun Elia pääsi Jumalan kanssa kosketuksiin, hän sai voimaa ja rukoili rukoilemalla.
Hän nousi Karmelin huipulle ja siellä hän rukoili. Hän rukoili vettä taivaasta, sillä ei ollut satanut kolmeen ja puoleen vuoteen. Hän kumartui maahan pää polviensa välissä, ettei voinut kuulla eikä nähdäkään mitään. Palvelijalleen hän sanoi: ”Nouse ja katso merelle päin!” Ei näkynyt mitään. Me varmaan tuossa tilanteessa sanoisimme: ”Mehän arvasimme sen, ettei mitään tapahdu”. Mutta, ei Elia vaan hän sanoi: ”Mene takaisin”. Palvelija meni ja palasi takaisin ja sanoi: ”Ei mitään” Aina näin ja seitsemännellä kerralla se tapahtui. Palvelija Ilmoitti: ”Katso, pieni kämmenen kokoinen pilvi”. Pienten alkujen päivää ei pitäisi väheksyä, sillä meillä on suuri Jumala. Jumala vastasi Elian rukoukseen ja sadetta tuli ja tuli rankkasade.
Kerron tähän erään rukoustaistelun neljän vuoden takaa. Sain rukouspyynnön, jossa pyydettiin nuoren odottavan äidin puolesta esirukousta. Tämä äiti ei ollut uskossa ja odotti kaksosia. Toisen vauvan sydän löi hirveän nopeasti siinä 200. Rukouksen myötä se laski 175, mutta se oli vieläkin liian korkea. Jaoin tämän rukousaiheen uskonsisaren kanssa ja toin sen myös usein Kristittyjen Tuen tilaisuuksiin. Sitten vuoden alussa tehtiin hätäsektio. Sieltä tuli kaksi poikaa, toinen pienempi. Tälle alettiin antamaan jotain lääkettä sydänvaivaan. Äidissä tapahtui jotain vakavaa. Hän vuoti melkein kuiviin. Annettiin monta pussia verta. Sitten tuli munuaisiin Jotain häikkää ja yleinen verenmyrkytys. Hänet laitettiin dialyysikoneeseen. Äiti oli jo kuoleman porteilla. Hän ei tiennyt mitään, ei tiennyt, että hänellä on kaksi pientä poikaa.
Uskonsisarelle tuli vaikutus Jumalan maailmasta hän ottaa Jumalan sanasta jonkun paikan. Rukoilimme, että Herra avaa oikean sanan paikan. Paikka tuli Malakian kolmannesta luvusta heti alusta.
Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijän saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa.
Kun me tämän luimme, meidän olemuksessa kävi humahdus. Olimme ihmeissämme. Aloimme rukoilla ja rukouskin oli niin innoittunutta, samaan aikaan Herra paransi tämän äidin. Hän koki kuuman virran olemuksensa läpi. Hän pelästyi, mitä tämä on ja häntä tutkittiin. Hänet otettiin pois dialyysikoneesta. Parantuminen oli tapahtunut Jumalan armosta. Emme me häntä parantaneet, vaan meidän suuri Jumalamme. Hänelle kaikki kunnia ja ylistys. Nyt odotamme tämän äidin ja hänen miehensä uskoontuloa.
Tähän loppuun Elävä Jumala on yhä taivaassa ja
vastaa rukouksiin.

 

1250184573_img-d41d8cd98f00b204e9800998e