KUOLEMASTA VALOON

OLIN KELVOTON, RIKKI EN JAKSANUT MUUTA
KUIN VALITTAA KIPUA TUSKAA SUURTA.

EN TAHTONUT ENÄÄ USKOA, LUOTTAA,
HYLKÄÄMINEN VAIN KIPUA TUOTTAA.


OLIN ITKENYT, SURRUT ITSENI PUHKI,
EI VOIMAA NOUSTA, ONNETON RAAKKI.

VAAN SINULLE MERKKAS SÄRKYNYT RAMPA
VAIKKA SIRPALEET SULLE VASTAHAN HANKAS.

EI TAHTONEET TULLA EHJÄKSI ENÄÄ,
EI TAHTONEET NOUSTA, TUNTEA ELÄÄ.

SUN KÄTESI HELLÄT KOKOS TAITEN MINUT,
KOKOS ITKIEN, SURREN, TUNTIEN KIVUN.

TUNTIEN TUSKAN HYLJÄTYN SYÖMMEN,
SEN HUUTOIHIN VASTAS ITSENSÄ ANTAIN.

SULI TÄYDELLISESTI MUN VASTARINTA,
SAIN TULLA YHDEKSI VERESI HINTAAN.

SAIN KUOLLA VANHASTA KANSSASI, HERRA,
JA YLÖSNOUSTA, ELÄÄ RAKKAUDESTASI.

AINO PAASIMAA