Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 2. Kor. 5:21.

Mikä salaperäinen arvoitus!
Että hänet tehtiin "synniksi" - kuka voi selittää. mitä siihen sanaan sisältyy?
Jos sanottaisiin, että hänet tehtiin "syntiseksi" tai että häntä kohdeltiin "syntisenä", niin voisimme sen ymmärtää.
Mutta: synniksi!
Ja tämä koskee häntä, "joka ei synnistä tiennyt".
Häntä, joka oli pyhä, joka iäisyydestä oli Jumala, viatonta ja puhdasta - hänet tehtiin synniksi.
Hän kokoaa itseensä kaikkien aikojen synnit ja samastaa itsensä niiden kanssa.
Hän on ennen muita kirottu ja kuolee sentähden kirottujen kuoleman kirouksen puussa.
Hän on ennen muita syntinen - niin, hän on itse synti: hänen päällään lepää Jumalan koko viha, ja hänen täytyy kuolla syntisen kuolema kaikkien syntisten puolesta!
Kaikkien syntisten puolesta - niin, siinä on tämän arvoituksen käsittämätön ihanuus!
Silloinhan syntinen on vapaa.
Hänessä tulemme Jumalan vanhurskaudeksi.
Hän, tuo pyhä, tehtiin synniksi!
Sentähden tulen minä, syntinen, hänessä pyhäksi.