Miksi pelkään enkä luota,

vaikka käsi kädessänsä?

Miksi apuaan en vuota,

niin kuin lintu pesässänsä?

Kurkottaen reunan yli

puutteessaan se aukoo suuta.

Mulla taivaan Isän syli

 - turva siinä, paljon muuta.

Milloin opin, koska löydän

luottamuksen lapsen lailla?

Milloin luokse Isän pöydän

kuljen kiittäin, huolta vailla?

Lintuemo poikasesta

huolen kantaa, tiedän kyllä.

Muistan Isän lupausta,

muttei voimaksi se yllä.

Pyydän, Isä, anna mulle

uskon kaste, vaivatulle.

Hilja Aaltonen