Simpukka

Kuin simpukka kuoreeni kätkeydyin
vaikka pelkäsin pimeää.
Yhä tiukemmin luukkuja kiinni nyin
ja lymysin lähestyjää.

Kivensirusen luulin hiertävän
minut joksikin kuoressain.
Oi, varmaan timantin kimmeltävän
täällä kivuissa kasvatan!

Tulit Kristus, simpukan aukaisit
käsin hellin, rauhallisin.
Kiven hiertävän valossas paljastit
ja sen unteni timantin.

Ne lihani piikkejä olivat vain
jotka pistävän kivun toi.
Omaa itsesääliä rinnastain
minun kyynellähteeni joi.
Anni Korpela