Elävä usko elää parhaiten suuressa hengen köyhyydessä.
Missä köyhä henki jättää sydämen, siellä astuu aina
»minäjumalisuus» tilalle, ja tämä murehduttaa Pyhää
Henkeä.
Jos siis Herra antaa sinun tuntea suurta köyhyyttäsi ja
puutteenalaisuuttasi, niin kiitä. Häntä siitä. Se on suurta
armoa.
Herran suurinta armoa on se, että Hän näin riisuu sielun
aivan tyhjäksi kaikesta omastaan.
Näin Hän vain valmistaa sinun sydämessäsi enemmän tilaa
itselleen.
Monasti sen täytyy käydä tuskan öiden ja levottomien
päivien kautta. Monasti täytyy Herran riistää meiltä kaikki,
mikä ennen oli meille rakasta, jotta Hän saisi entistä
enemmän tilaa meissä.
Sillä ei Herralla ole missään niin suurta tilaa kuin köyhässä
sydämessä, sydämessä, jolta on riistetty kaikki oma pois.
Juuri siellä Hän myös voi ihanimmin kirkastaa armonsa
(Fil. 3:7-10).