Rohkaisun sana sille, joka etsii hyväksyntää yksinäisyydessä

Aabraham oli uskon mies – jumalaapelkäävä mies. Hän oli myös yksinäinen mies. Näemme paljastavan kuvan Aabrahamista 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa sen jälkeen, kun hän oli antanut veljenpojalleen Lootille mahdollisuuden valita hyvin kasteltu Jordanin tasanko. Monet paikallisista heimoista olivat jatkuvasti sotajalalla. Lopulta Loot ja hänen perheensä vangittiin ja vietiin pois Sodomasta, jossa he asuivat.

Yksi mies, joka oli paennut kahakan aikana, meni heprealaisen Aabrahamin luo pyytämään apua. Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin sana heprealainen esiintyy Raamatussa (jae 13). Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että sana tarkoitti ”vierasta” tai ”muukalaista”. Ehkä sitä käytettiin Aabrahamista, koska hän oli lähtenyt Kaldean Uurista ja mennyt Kanaanin maahan Jumalan johdatuksesta.

Aabraham oli heprealainen, vieras, muukalainen. Uskossa eläen, Jumalalle eläen hän oli yksin. Hän ei mennyt ympäröivien kansojen yhteyteen. Hän pysyi erillään heistä, koska hän oli Jumalan mies. Hän oli kohdannut Jumalan. Hän oli kuullut Jumalan äänen. Jumala oli vahvistanut hänelle hänen tulevaisuutensa. Hän oli Aabraham, heprealainen. Vieras, kyllä, ja yksinäinen.
Salli minun siirtää tämä nyt meidän aikaamme ja meidän asemaamme. Tunne siitä, ettei kuulu mukaan, on hyvin todellinen osa kristillistä perintöämme. On hyvinkin mahdollista, että yksinäisin ihminen maan päällä on kristitty – oikeissa olosuhteissa.

Kun uskova ja uskoaan harjoittava kristitty poika sijoitetaan yhtäkkiä armeijan harjoitusleirille, jossa ei ole toista kristittyä, hän on täysin vieras ja yksinäisin ihminen maan päällä. Lääkintämiehet ja muut upseerit sanovat: ”Antaa hänen sopeutua.” He kokevat aina, että yksinäisellä ihmisellä on jokin kompleksi, että hän on matkalla kohti hermoromahdusta.
Mutta kristitty on jo selvittänyt, mitkä ovat hänen arvonsa. Hän tietää olevansa vieras. Hän ymmärtää, miksi on yksinäinen, vaikka hänen ympärillään on tuhansia ihmisiä.

Me tiedämme, mitä tarkoittaa se, että on tehnyt valintansa ja tietää Herran olevan paras ystävänsä. Me myös tiedämme, että kun me puhkeamme kyyneliin silloin tällöin, se ei ole heikkouden merkki.
Se on normaalia yksinäisyyden tunnetta, jota kokee antautunut kristitty keskellä maailmaa. Jumalaton ympäristö on hylännyt Herramme ja haluaa nyt hylätä meidät, hänen opetuslapsensa.

Rohkaisun sana
Löytyykö rohkaisun sanoja? Kyllä, sinulle, uskonystävä, on olemassa lohdullinen sana. Se, että olet yksinäinen tässä maailmassa, vie sinut läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa, joka on luvannut, ettei koskaan hylkää eikä jätä sinua.
Hän on hyvä ja uskollinen. Hän ei koskaan riko liittoaan tai muuta sitä, mikä on lähtenyt hänen suustaan. Hän on luvannut varjella sinua kuin silmäteräänsä. Hän on luvannut suojella sinua niin kuin äiti suojelee lastaan.

Jumalan huolenpito sinusta on todellista ja hänen suunnitelmansa sinulle selvä. Hän sanoo: ”Merkki sinun hyväksymisestäsi on sinussa asuva Henkeni: sinut on puettu Kristukseen, olet tehnyt ajatuksistasi puhtaan pyhäkön hänen pyhäksi asumuksekseen.”
Rakenna tuota sisimmässäsi olevaa alttaria. Anna Jumalan Hengen tuottaa elävä, puhdistava tuli, joka on merkkinä sinun omistautumisestasi Kristukselle, Herrallemme.


A. W. Tozer Men Who Met God