Siivosin laatikoitani ja taas löysin tällaisen runon. En yhtään muista tätä. Löysin paljon papereita ja en voinut heittää pois. Siellä oli aarteita, mutta kaikki keskeneräisiä.

Nyt olen eessäs Jumalain
on tuskaa täynnä sydämein.
Sä tunnet minut kokonaan
oon eessäs paljas vaan.

Sä tiedät ajatukseni
puhdista verelläs Herrani,
ja vedä aivan lähellesi
että saisin kuulla ääntäsi.

On sinun läsnäolosi
mulle, henki, elämä.
Se jos multa puuttuisi
oon tyhjä, ontto, ikävä.

Näin saan mä pyytää anoa
mua muuta kaltaiseksesi,
ett voisin loistaa sun valoa
suuren nimesi kunniaksi.