Pilalle mennyt savi
kädessä Mestarin.
Sydäntä ahdistavi,
sitä kun ajattelin.
Kuinka on mahdollista
Kädessäs käydä niin?
Vieläkö luottamista
Sanasi lupauksiin.

Jumalan pyörän päällä
astia muodon saa.
Tuulten ja tuiskujen säällä
Hän meitä kuljettaa.
Suuren taitajan käsi
työtänsä ohjailee.
Ei kysy, mielelläsi
suostutko särkymiseen.

Kuitenkin, yksin sä yössä
tiedän ja uskon sen.
Jumalan käsi on työssä
vaikkapa vaikertelen.
Luulin jo valmistumassa
ruukkuni olevan-niin,
iskussa ankarimmassa
toiveeni murskattiin.

Mestarilla on valta
viskata hetkesi pois.
Mutta ei silmäinsä alta
jättää koskaan vois.
Kesken taitajan työtä
pilalle mennä voi.
Kuitenkin keskellä yötä
aamun sävel jo soi.

Hilja Aaltonen