Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä. Mark 9:22.
Jokaisen kirkastusvuorihetken jälkeen meidät viedään nopeasti alas laaksoon, keskelle arkipäivän todellisuutta, joka ei ole mitenkään viehättävä, runollinen eikä sykähdyttävä. Kirkastusvuoren huipun korkeus mitataan laaksossa tapahtuvalla yksitoikkoisella raadannalla, mutta juuri laaksossa meidän täytyy elää Jumalan kunniaksi. Me näemme Hänen kunniansa vuorella, mutta emme koskaan elä Hänen kunniakseen siellä. Nöyryytyksen laaksossa meille paljastuu todellinen arvomme Jumalan silmissä; siellä uskollisuutemme tulee ilmi. Useat meistä kykenevät toimimaan ainoastaan sankaruuden tunteen vallassa, ja se johtuu sydämemme luonnollisesta itsekkyydestä. Mutta Jumala tahtoo pitää meidät arkipäiväisten, tavallisten asioiden keskellä, missä voimme elää laaksoelämää henkilökohtaisessa yhteydessä häneen. Pietari ajatteli, että olisi hienoa jäädä vuorelle, mutta Jeesus Kristus vei opetuslapset alas laaksoon - paikkaan, missä vuorella saatu näky oli saava selityksensä.
"Mutta jos sinä jotakin voit..." Tarvitaan nöyryytyksen laakso, jossa meistä kitketään epäilykset juurineen pois. Tutki kokemaasi, niin havaitset pian, että sinä viekkaasti epäilit Jeesuksen valtaa ja voimaa, ennen kuin opit tietämään, kuka Hän on. Vuorella ollessasi saatoit uskoa mitä tahansa, mutta entä silloin, kun olit tosiasioiden edessä laaksossa? Pystyt ehkä antamaan todistuksen pyhityksestäsi, mutta entä siitä asiasta, mikä juuri nyt nöyryyttää sinua? Viimeksi kun olit vuorella Jumalan kanssa, sinä näit, että kaikki valta taivaassa ja maan päällä kuuluu Jeesukselle. Epäiletkö nyt sitä ollessasi nöyryytyksen laaksossa?