Sun tarhassas oi,Herra on,
niin paljon, paljon puita.
Mä yksin lienen toivoton,
ja kuihtuneempi muita.
Ja usein oon mä kysellyt,
mua miksi näin on käynyt?

Niin vuosi vielä Herrani,
Mä tunnen mieles laadun.
Sä katkaista et tahtoisi,
sä suret, jos mä kaadun.
Oi, vielä auta armossas,
mua vihannoimaan tarhassas.


Hilja Aaltonen