Uupunut henki helteessä hietikon kuuman
värjyen vaipuvi varjohon ristinpuun.
Taivasko tuntevi tiestäni jokaisen tuuman,
tälläkö tiellä mun kultani kirkastuu?

Tälläkö tiellä tälläisen ristinkö alla
henkeni huurre ja kankeus murretaan?
Tätäkö on, kun sanot sä: "Taistelemalla
voittajapalmujen autuus saavutetaan"

Helteessä korven mun henkeni janohon nääntyy.
Milloinka maljasi alhaalle ennättää?
Kukkani kevään virtojes puolehes kääntyy.
Odotan, milloinka siunaus yllättää.

Kuitenkin kiitän. Janosta kuivunein huulin
kohotan ylös nää käteni, halvaantuneet.
Tulella kastat. äänesi rakkaan mä kuulin.
Puetat voimalla voimansa menettäneet.

Hilja Aaltonen