IHMISEN TIE

Olet ihminen ihmisen tiellä
matkapukusi puutteellinen.
Mutta kerran ylhäällä siellä
olet enkelten kaltainen.
Ei sinne voi varjot tään ajan
rajan ylitse päästä, ei.
Käsi suuren Armahtajan teki kaiken
jo yksin tein.

Miksi pelkäisin taakkojen alla
ja vaikeroisin matkallain.
On suurella Armahtajalla
tuki minulle uupuessain.
Se lähde ei koskaan oo jäässä
eikä ummessa polku oo sen.
Kerran siellä matkan päässä
olet juhlassa kirkkauden.

Siell` ei tunneta säveltä surun
eikä murheita muistetakaan.
Vaan säveltä taivaisen urun
siellä hiljaa vain kuunnellaan.
Ei pilviä missään oo siellä
syksyn viimoja enää ei näy.
Veren tähden olet siellä
päivä koskaan ei iltaan käy.
Kerran siellä matkan päässä
olet juhlassa kirkauden

san. Hilja Aaltonen
säv. Hannu Huhtala