TULIKASTE

Jokainen isku takojan
lyö syömmeni syvyyteen.
ja jokaisen iskun alla,
käyn itkuun ja valitukseen.

Ahjossa kun kuumennat,
taipuisaksi näin saat.
Ja vasara suuren takojan
Kristuksen kuvan aikaan saa.

Jokainen isku on kosketus kuoleman
sen alla liha,huutaa ja vaikeroi.
Ja joskus huuto näin sydämen,
halkoo jopa läpi avaruuksien.

Vaan takoja tietää tarkalleen
ei iskua mielivaltaista oo.
Hän työkalun takoo itselleen,
on kaikessa käsi Mestarin.

Viimein taoksen veteen upottain,
näin lopuksi karaistaan.
On siitä viimein kuona pois
ei autuutta näin suurempaa.

Ruut