Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Luuk.6:41.

Armottomaksi käynyt kristillisyys ilmenee vikoilevana, heikkoja kohtia ja puutteita etsivänä ja armahtamattomana mielenä. Meissä kaikissa voi olla tällaista mieltä. Hurskaalle voi olla suorastaan riemastuttavaa löytää rikka veljen silmästä. Ja kun rikkaa paisutellaan, siitä saadaan karahka, jolla on hyvä lyödä toista.
Herramme kehottaa meitä armahtavaisuuteen, joka on yhtä määrätöntä kuin Taivaallisen Isän armahtaminen. Hän on antanut meille kymmenentuhatta leiviskää anteeksi. Olemme monin tavoin päivittäisenkin armahduksen tarpeessa. Kuitenkin hän on väsymätön rakkaudessaan ja kärsivällisyydessään. Ei hän levittele meistä huonoja uutisia eikä käy kimppuumme lihan asein nähdessään heikkouksiaamme.
Taivaallisen Isän rakkaus lapsiaan kohtaan on parantavaa ja pelastavaa. Se peittää kaikki synnit.
Armahtamisen mieltä kysytään lopulta kaikkein eniten niiltä,joita vastaan on sohittu. Parjaaja tarvitsee paljon rakkautta. Meidän on vältettävä tarttumasta vastustajan käyttämiin lihan aseisiin. Suureenkin huutoon on hyvä vastata nöyrästi vaieten. Kun sydämissämme armahdamme parjaajiamme, saamme Jeesuksen sanan mukaan itsekin syntimme anteeksi. Armahtamisemme avaa Jumalan rakkauden virrat vuotamaan sydämiimme.
Elävän kirkon historia on lukemattomia kertoja osoittanut, että siellä, missä kristillisyys ajautuu toisin ajattelevien ja toiseen suuntaan kuuluvien parjailuun ja tuomitsemiseen, siellä herätyksen tulet vähitellen sammuvat. Kristus ei ole edistämässä sitä, mikä sotii häntä itseään vastaan. Mutta niille, jotka hylkäävät vikoilun tien eivätkä rupea lyömään toisia Jumalan lapsia, on luvassa paljon.
Niilo Tuomenoksa