1310209925_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Älä itke!"


Elämä maailmassa on niin täynnä murheita, että jo Vanhan testamentin pyhät kutsuivat tätä maailmaa milloin "itkun laaksoksi", milloin "pimeäksi laaksoksi" ja milloin "kuoleman varjon maaksi". Tällaisen maailman kautta Jumalan lastenkin on vaellettava kunnian valtakuntaan.

Hyvin ahtaalla Jumalan kansa joutuu usein olemaan. Sen tähden apostoli antoikin vastakääntyneille antiokialaisille tämän muistutuksen: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" Apt. 14:22.

Mutta kaikkien vaivojen keskellä meillä on kuitenkin jalo auttaja. Hänen nimensä on Jeesus. Hän pystyy kuoleman varjossakin, lapsensa juuri menettäneelle äidillekin sanomaan: "Älä itke!"

Synkkä oli Nainin lesken kohtalo. Kuolema oli riistänyt häneltä hänen ainoan poikansa. Kukaan ei voinut häntä lohduttaa. Hän kulki rakastettunsa jäljessä hautausmaalle järkyttyneenä ja aivan toivottomana.

Tämän näki Jeesuksen tarkkaava silmä. Hän meni murheen murtaman äidin luokse ja sanoi: "Älä itke!" Sinä hetkenä Elämä tuli kuolemaa vastaan ja Elämä näytti, minkälainen valta sillä on kuoleman suhteen.

"Älä itke!" Näin Jeesus sanoo nykyisinkin monille sureville lapsilleen, jotka ajallisten murheiden ja hengellisten ahdistusten tähden itkevät ja kysyvät mielessään: Onko Herra lakannut olemasta minulle armollinen?

Ehkä joku on juuri tätä lukiessa suuren surun alla. Sinä ehkä kärsit toimeentulon vaikeuksista tai ehkä sairaus ja kova tuska vaivaa ruumistasi. Moni sanoo ahdistuksissaan: Herra, tämä on jo liian paljon. Olenko tehnyt jotakin ertyisen pahaa kun sinä Herra minua näin lyöt?

Saatatko kärsimyksessäsi ymmärtää, että Jeesus tämän keskellä huutaa sinulle: "Älä itke! Tämä on juuri se tie, jolla minä omiani kuljetan. Muista kanaanilaista äitiä, muista synagogan esimiestä Jairusta, muista sadanpäämiestä, spitaalista, Bartimeusta ja monia muita. Enkö minä tullut näillekin avuksi oikeaan aikaan. Jos oikea aika on sellainen, etten enää annakaan sinulle ruumiin terveyttä, niin minä teen oikealla ajalla sinulle vielä paljon enemmän. Minä otan sinut luokseni taivaaseen, jossa ei enää ole mitään sairautta eikä kipua eikä kyyneliä.

Usein Jumalan lapset itkevät syntiensä tähden, sillä he kyllä tietävät, kuinka toisenlaisia heidän pitäisi olla. Heillä on tahto tehdä hyvää, mutta ei voimaa hyvän tekemiseen. Kyynelsilmin he itkevät. Silloin Jeesus tulee taas. Ja hän sanoo, että hän on tullut ollakseen syntisten Vapahtaja.

Frans Hannula