Jäisellä tiellä

Armonsa kihloja kannan,

Jeesus, Vapahtajain.

Kaikkeni sinulle annan.

Lahjaksi elämän sain.

Itkuraitojen tiellä

kihlojain katselen.

Kerran ylhäällä siellä

kotona riemuitsen.

Polkumme täällä jäässä.

Okaat pistelee.

Mutta matkamme päässä

kirkkaana kiittelee

pyhä Jumalan kansa,

itkuista vieraan maan.

Niissäpä maailman ansa

menetti otettaan.

Siksipä tänään jo sanon:

kiitetty kyynelten vuo.

Siunauspilviäs anon,

polkuni ylle ne tuo.

Elämän pitkospuilla

itkuvirteni soi.

Rannoilla kirkastetuilla

itkeä en voi.

Hilja Aaltonen