Ilmestyskirjan ensimmäinen luku

Tämä Ilmestyskirjan ensimmäinen luku on aina sävähtänyt minua syvältä sisimmässä. Johannes oli ainoa apostoleista, joka vältti marttyyrikuoleman. Hän joutui kuitenkin Jumalan Sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden Patmos saarelle. Siellä yksinäisyydessä hän sai nähdä ilmestyksessä tulevia tapahtumia.
MITÄ PIAN TAPAHTUU.

Tämä Ilmestyskirja sisältää lupauksen, kun tätä kirjaa lukee ja tutkii, hän on autuas: Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

Tämä vaarin ottaminen tarkoittaa, ottaa vakavasti, kätkee sydämeen ja antaa sen muuttaa ja muovata itseään ja elämää Tuolla Patmos saarella Johannes oli Hengessä Herran päivänä ja kuuli takaa suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen. Pasuunan ääni on sen verran kova, että sitä pelästyy. Ääni kuului jollekin.

Tuo ääni sanoi:” Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan, Pergamoon ja Tyatiraan, Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”

Ilm. 2 ja 3 luvusta voimme lukea, mitä sanoma sisälsi. Se oli sanomaa seitsemälle seurakunnalle. Voimme löytää itsemme jostakin noista seurakunnista, mikä niistä vastaa omaa elämäämme. Olkoon korvamme auki kuulla, mitä Herra haluaa itsekullekin puhua.

Johannes kääntyi katsomaan, mikä ääni hänelle puhui, ja kääntyessään hän näki seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen. 20 jakeen lopussa luemme, että ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa. Minua lohduttaa, että tuo Ihmisen Pojan muotoinen on seurakuntien keskellä. Myös meidän keskellä, vaikka olemme piskuinen lauma.

Hän tuo Ihmisen Pojan muotoinen on meidän rakas Herramme. Hän on USKOLLINEN JA TOTINEN. Hän on meidän syntipolttouhrimme, joka on päästänyt meidät synneistämme verellään. Rakkaudesta sinuun ja minuun Hän jätti ihanan Taivaan loiston ja tuli tänne maanpäälle kärsimään voittaakseen meidät itselleen. Rakkaudesta sinuun ja minuun Hän otti päälleen meidän syntimme. Getsemanessa Hän taisteli rajuimman taistelunsa, rukoillen, että tuo kauhea malja saisi mennä ohi, Hänen sitä juomatta. Pyytäen nöyrästi, ei kuitenkaan tapahtuisi Hänen tahtonsa vaan tapahtuisi Taivaallisen Isän tahto. Hänen taistelunsa oli niin raju, että Hänen hikensä oli kuin veripisarat. Getsemanessa Hän taisteli voittoon, niin että oli valmis kuoleman kärsimyksiin. Hän tuli synniksi meidän edestämme. Rakkaudesta sinuun ja minuun Hän vapaaehtoisesti suostui ristiinnaulittavaksi, että Hän hirvittävillä kärsimyksillään ja kuolemallaan ostaisi meidät omakseen. Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi ensimmäisenä koko luomakunnasta ylös. Niin Häntä nimitetään kuolleitten esikoiseksi.

Johannes näki Ihmisen Pojan muotoisella yllään pitkäliepeisen viitan ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Minulle tämä puhuu ylösnousemuksen jälkeisestä vaatetuksesta. Jumala korotti Poikansa vanhurskauden valkealla viitalla. Kultainen vyö puhuu minulle totuudesta ja Majesteettiudesta. Totuus on Jumalasta ja me olemme totuuden lapsia, Jumalan lapsia. Totuus on järkähtämätön, se ei pala tulessakaan.

Johannes näki Hänen päänsä ja hiuksensa olevan valkoiset, niinkuin villa, niinkuin lumi. Se hohtaa kauniisti Hänen Majesteettiuttaan ja Arvokkuuttaan.
Ihmiset kruunasivat Jeesuksen piikkikruunulla. Jumala kruunasi kirkkauden kuihtumattomalla loisteellaan, siksi nuo hiuksetkin sädehtivät tuossa valossa.

Johannes näki Hänen silmänsä olevan kuin tulen liekki. Ne kertovat: Hän näkee salattuun. Olemme Hänen silmiensä edessä kuin AVOIN KIRJA, jota Hän lukee. Siinä tulee esille kaikki motiivimme, kaikki väärät sanamme, kaksinaamaisuutemme. Emme voi peittää mitään noilta silmiltä. Hän näkee myös janomme, kuinka halajamme Häntä itseään ja haluamme olla siellä, missä Hänkin on.

Johannes näki Hänen jalkansa olevan ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, siis tulenhohtoiset. Ahjo: tietokirjasta, pajan tulisija, jossa esine takomista varten kuumennetaan hehkuvaksi. Ahjossa käytetään hiiliä, joihin puhalletaan altapäin ilmaa palkeilla tai puhaltimella. Vaski on tulenkestävää. Herramme kulki kärsimyksen tulen läpi. Hänellä on tulenhohtoiset jalat.

Hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Aikaisemmin sanottiin niinkuin pasuunan ääni. Ne muistuttavat paljon toisiaan, paljojen vetten pauhina on mahtavampaa. Muistan, kun olin tyttäreni kanssa Itävallassa. Siellä oli kuuluisa joki, nimeä en muista, siinä oli monta putousta peräkkäin. Kiipesimme sik-sakia pientä tietä pitkin alpeille. Tie oli jyrkkä. Jaksoin puoliväliin saakka.Se pauhina oli korvia huumaava. Ei kuullut toisen puhetta, ei omaa ääntäkään. Tuo vetten pauhina täytti koko pään. Tälläinen oli kuulla Herran ääni. Johannes kuuli vain Herran äänen.

Johannes näki Hänen oikeassa kädessään seitsemän tähteä. Seitsemän tähden salaisuus= seitsemän seurakunnan enkelit. Nuo seurakunnan enkelit ovat seurakunnan johtajat tai paimenet. Pitäkäämme heitä kunniassa ja rukoilkaamme heidän puolestaan. Sydämelläni on Suomen papisto. Rukoilen taivaan Isää, etteivät he mene lampaitten eteen tyhjin käsin puhumaan tyhjänpäiväistä, vaan menisivät Jumalan kasvojen eteen pyytämään sitä leipää, joka ylhäältä tulee ja jonka Ihmisen Poika on antava ja johon Isä Jumala on sinettinsä painava ja josta lampaat kasvavat, tulevat kantaviksi ja imettäviksi. Saakoon Jumala tehdä omansa isiksi ja äideiksi, jotka ottavat karitsat hoitoonsa ja opettavat heitä syömään sanaa ja rukoilemaan. Jumalan avulla tekevät heistä sotilaita eikä potilaita.

Johannes näki Hänen suustaan lähtevän kaksiteräisen terävän miekan. Heb 4:12 kerrotaan tuosta miekasta. Nuo kaksi terää ovat toinen on laki ja toinen on armo. Me tarvitsemme kumpaakin. Laki vie synnintuntoon ja armo Kristuksen luokse. Nämä yhdessä saavat aikaan Jumalan pelkoa, joka on synnin karttamista. Jumalan pelko on viisauden alku.

Hänen kasvonsa oli niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Tuosta näystä huokui sellainen pyhyys, jota ei ihminen kestä. Kun Johannes tuon näki, hän kaatui kuin kuolleena Hänen jalkojensa juureen. Minä uskon, jos Jeesus ilmestyisi tuossa muodossa meidän keskellemme, meidän kävisi samoin kuin Johanneksen. Ajatelkaa, vaikka Hän on niin pyhä ja peljättävä, Hän on niin täynnä rakkautta, Hän pani oikean kätensä Johanneksen pään päälle ja sanoi:” ÄLÄ PELKÄÄ. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Vielä tuon erään tärkeän asian tästä luvusta esille. JEESUS TULEE PIAN.

Jo silloin, kun Jeesus nousi ylös taivaaseen, Häntä odotettiin hartaasti takaisin palaavaksi. Siitä on kulunut jo 2000 vuotta eikä Hän ole vielä palannut. On muistettava Jumalan aikakäsite ei ole sama kuin meidän. Hänen aikansa on: yksi päivä on tuhat vuotta ja tuhat vuotta on yksi päivä. Katso, Hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänen tullessansa. Totisesti, amen.

Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Ilm. 22: 7. Katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirja ennustuksen sanoista vaarin. JEESUS TULEE PIAN.