Sakastissa haluttiin tulla uskoon; miten kävi?


18.3.2012 | Heikki Hilvo



- Huomenta pastori
- huomenta rouva Korhonen, aina yhtä uskollisesti omalla paikalla messussa

- missäpä muualla pyhäaamuisin, mutta minulla olisi nyt asiaa
- no mennäänkö tuonne pikkukappelin rauhaan

- ei tarvi, ei tämä ole salaista touhua, haluan tulla uskoon
- ? ( ihmettelevä ilme)

- kuulitte ihan oikein, haluan tulla uskoon ja mitä nopeammin sen parempi
- mutta...mutta tehän olette kastettu ja uskollinen kirkkovieras...

- ja konfirmoitu ja kirkkoneuvoston jäsen, mistä kaikesta olen muuten tosi kiitollinen
- mitä sitten vielä pitäisi tehdä?

- no, minähän sanoin, tulla uskoon, siis henkilökohtaiseen uskoon
- palata siis armoon, joka kasteessa jo annettiin

- voihan sen niinkin sanoa, siis armon kokemiseen ja uskon tunnustamiseen ja hengellisen elämän todellisuuteen arjessa, ei vain messussa...niin ja siinä samalla haluaisin ymmärtää Raamattua vielä enemmän ja kokea Pyhän Hengen vaikutusta
- mistä te, hyvä rouva nyt olette tuollaista saaneet mieleenne?

- aikani olen jo istunut kirkossa ja onhan siinä kuullut ainakin Sanaa ja rukouksia, kyllä se kaikki on puhutellut, mutta nyt se on vasta mennyt ihon läpi, niin että...miten sen uskoontulemisen kanssa...?
- minä tässä hiukan selaan tätä käsikirjaa, jospa sieltä löytyisi tähän sopiva kaava...

- tarvitaanko siihen kaavakin, minä kun ajattelin, että pastori on niitä hengenmiehiä, joilta tällainen sujuu ihan ilman kaavaa
- no, kun ei tällaista ole tullut vielä vastaan, on...niin kuin uusi asia minulle...

- no, voisinko minä auttaa, jospa minä luen alkuun vaikka syntisen rukouksen ja te luette sen perässä...ja sitten voisin tunnustaa ääneen uskovani Jeesukseen omana Vapahtajani ja te taas sanotte sen perässäni...ja sitten kiitetään yhdessä pelastuksestani...että sopiiko näin?
- no, ei kai tässä parempaakaan vaihtoehtoa taida olla, joten...

Ja niin rouva Korhonen luki syntisen rukouksen. Pappi perässä. Sitten hän tunnusti uskonsa ja lisäsi siihen vielä, että halusi seurata Jeesusta ja omistaa Pyhän Hengen voiman avukseen. Ja pappi perässä.
Lopuksi rouva kiitti Jeesusta siitä, että hän oli saanut omistaa armon. Niin teki pappikin, armosta kiitteli.

Rouva lähti hyvillä mielin messusta kirkkokahveille. Kasvoissa oli iloa ja silmissä pilkettä.

Pappi? Jotain liikahti hänen sydämessään. Mahtoiko hänkin tulla uskoon. Ehkäpä se kuullaan seuraavassa saarnassa.