Niin tosiaan, olen miettinyt, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näen itsessäni vajavaisuutta ja muuta turhaa. Kuitenkin Herra jaksaa kestää minua ja kasvattaa.

Vielä enemmän ihmettelen Jumalan suurta armoa. Armahtavainen ja laupias on meidän Herramme, totisesti. Ei Hän väsy eikä näänny, ihmeellistä.

Hän lupaa Jesajan 46:4. 4 Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.

Hän on todella ollut uskollinen ja minä voin todistaa sen, sillä olen vanhaksi tullut ja harmaapäiseksi, mutta Herra on tullut rakkaammaksi.