Riisiä, riisiä ja siunausta!

Joskus lähdin kokousmatkalle ilman rahaa ja vailla riittävää määrää polttoainetta. Kerran
toisensa jälkeen Herra piti huolen niin, että pääsin aina takaisin rakkaitteni luo.

Eräänä sunnuntaina oli kokousmatka läheiseen kaupunkiin neljänkymmenen kilometrin
päähän. Minulla oli polttoainetta sen verran, että pääsin sinnepäin, ja koska Herra oli antanut
minulle Sanansa tuota kokousta varten, niin en epäröinyt heittäytyä Hänen varaansa.

Yllätyksekseni Herra puhui ajatuksina henkeeni, että minun tulisi ottaa lenkkikengät mukaan.
Kehoitus oli niin voimakas, että tein työtä käskettyä.
Pian ajelin pyhällä matkalla kitaran, Raamatun ja lenkkareiden kanssa.
Mieleeni tuli ajatus, että taitaa mennä kotimatka pitkäksi.

Kokous alkoi. Herra siunasi Sanansa ja virvoitti niin puhujan kuin kuulijatkin. Kun
rukouspalvelu alkoi, niin toinen toisensa jälkeen kuulijat tulivat pyytämään rukousapua
elämänsä tilanteisiin.

Lopuksi vielä, kun sali oli jo tyhjä, tulivat saarnaaja ja hänen vaimonsa pyytämään Jumalan
siunausta elämäänsä.

Kun sitten olin lähdössä, ojensi saarnaajan vaimo minulle kaksi pussillista rikottuja
riisiryynejä ja toivotti siunausta.

Siinä auton vieressä yksin seisoin, riisipussit, kitara ja Raamattu kädessäni.
Ajattelin lenkkareita jalkaan sovittaessani Isän hymyilevän katsellessaan puuhiani. Jätin
varusteet autoon, lukitsin ovet ja lähdin kävelemään kotia kohti.
Olisin ollut huolissani, ellei Herra olisi kehoittanut minua varaamaan lenkkareita mukaan. Nyt
kuljin kevein askelin, ja sydämeni oli avoimena ylöspäin. Olin kiitollinen kokouksesta ja
hyvillä mielin.

Ehdin kulkea kymmenen kilometriä, kun sain uuden kehoituksen. Minun piti soittaa eräälle
Herran palvelijalle.

Soitin, ja hetken siinä puheltuamme selvisi yllätyksekseni, että hän ajeli autollaan samaista
tietä muutaman kilometrin päässä ja saman kylän suuntaan. Ihmeellinen on meidän Herrame.

Hetken kuluttua hän pysähtyi kohdalleni, ja matka jatkui.
Jälkeenpäin seurakunta korvasi kokousvierailun tililleni, ja pyhät matkat jatkuivat. Eivät he
arvanneet millaista koulua olin käymässä.
Ja riiseistä saimme monet maukkaat puurot.
Heikki Andelin